Historian havinaa

"- - Kuinka terveydellisesti edullinen onkaan parin tunnin työ ryhmäpuutarhassa, ulkoilmassa, kukkien ja vihreyden keskellä, kun päivän raskas työ tehtaissa, konttoreissa, varastohuoneissa ja puodeissa on päättynyt. Kukista ja vihreistä kasveista useimmat ihmisethän pitävät, ja ilo on aivan erikoinen, melkeinpä onnen veroinen, kun näkee niiden kasvien viihtyvän ja kehittyvän, joita itse on kasvattnut ja hoitanut. Tuollainen luonnollinen ilo muodostaa tarpeellisen ja hyödyllisen vastapainon sille teennäiselle ilontunteelle, jota varieté-huvitukset ja elävienkuvien-teatterit synnyttävät. Se ilo jonka luonto ja oleskelu sen helmassa tarjoaa ihmiselle , on ehdottamasti terveempää laadultaan, se ei tee ihmistä pintapuoliseksi, niinkuin yllämainitut huvitukset, eikä jätä jälkeensä koskaan sitä tyhjyydentunnetta, joka useimmiten seuraa edellisiä.- - "

Saimme hyvältä ystävältä lahjaksi Ossian Lundénin (suom. Helmi Krohn) Ryhmäpuutarha-kirjan vuodelta 1918. Kirjan idea on mm. perustella päättäjille miksi ryhmäpuutarhoja kannattaa perustaa Suomeen. Olen nyt lukenut kirjaa hieman alusta ja kirja on todella nostalgista luettavaa, mutta samalla siitä välittyy sellainen rakkaus puutarhanhoitoon, jota jään kaipaamaan tämän hetken suomalaisissa puutarhaohjelmissa, -kirjoissa ja -lehdissä. Tietysti 90-vuotta sitten puutarhan hoidossa oli tärkeintä sellaiset arvot, jotka eivät maksaneet paljoa ja toisaalta tuottivat säästöä ihmisille. Sellaisia kirjassa korostettuja asioita ovat mm. sato, hyötyliikunta, koristekasvien tuottama ilo ja perheen yhteinen toiminta.

Minun mielestä Suomessa nykyinen puutarhakulttuuri keskittyy liikaa kasvien sijasta muihin asioihin kuten jättisuuriin grilleihin, lähes valmiin kokoisina ostettaviin kasveihin ja mahdollisimman erikoisiin maan pinnan katteisiin kuten vaikka kaakaonkuorikate. Nykyaikaiselle puutarhalle asetetaan ainakin seuraavia vaatimuksia: sen pitäisi olla valmis viikossa tai korkeintaan kuukaudessa, sen pitäisi kukoistaa ilman mitään hoitoa ja tietenkin saada naapurit vihertymään kateudesta.

Ei silti, kyllä mekin toimimme 2000-luvun puutarhakulttuurin säännöillä. Kasvit "suhaavat" pihallemme lentorahtina eri puolilta maailmaa, polkumme pinnoitteeksi eivät sovellu enää vanhat ihan hyväkuntoiset betonilaatat ja mökkiinkin täytyi saada vesijohto sisälle asti. Ehkä voisin yrittää puolustella valintojamme, mutta ehkä en sittenkään vaan tyydyn hyväksymään turmeltuneisuutemme ja koittaa nauttia puutarhastamme siitäkin huolimatta. Joka tapauksessa suosittelen tutustumaan tähän kirjaan ja toisaalta ottaisimme vastaan lukuvinkkejä muista hyvistä puutarha-aiheisista kirjoista.