Luonnonvarainen rantakukka puutarhassa

Pihassamme ei kasva montaakaan sellaista kasvilajia, jota ei puutarhurit olisi aikojen saatossa jalostaneet "paremmaksi". Johtuukohan se taustastamme, mutta arvostamme puutarhurien tekemää vaikeaa jalostustyötä, jolla on saatu kukkia edes hieman näyttämmiksi tai erivärisiksi. Monien lajikkeiden historia tunnetaan hyvin ja kasvit saavat lisäarvoa joskus pelkän hauskan lajikenimensäkin perusteella.

Rantakukkamme (Lythrum salicaria) on ihan suomalaista alkuperää. Olen sen muutama vuosi sitten ottanut yhdestä ojanvarresta, jossa kasvoi kymmeniä metrejä pitkä rantakukkakasvusto ja joka silloin oli täydessä kukassa.

Meidän rantakukkamme on omenapuun varjossa. Se kukkii vuosittain, mutta ei kuitenkaan yhtä runsaasti kuin jos se olisi täydessä auringonpaisteessa. Varjossa maa pysyy kuitenkin kosteampana, sillä enää se ei saa nauttia vieressä virtaavasta ojasta. Rantakukka ei välttämättä tarvitse mitään erityisen kosteita oloja, sillä olen nähnyt paljon hyvin voivia kasveja aurinkoisissakin kukkapenkeissä.

Rantakukkaa on myös jalostettu ja siitä myydään muun muassa vaaleanpunakukkaista lajiketta. Joskus olen nähnyt rinnakkain jotain lajiketta ja oletettavasti ihan supisuomalaista rantakukkaa ja niiden välinen ero oli tosi pieni. Kukkien sävyeroa ei olisi huomannut, jos ne eivät olisi kasvaneet rinnakkain. Kooltaankin ne olivat samanlaisia. Tämä ei tietysti poissulje sitä, että jossain päin maailmaa kasvaisi se kaikkein hienoin lajike rantakukasta, joka pitäisi löytää pieneen puutarhaamme. ;)