Vasemmanpuoleisen narsissin lajike on 'Jenny' ja oikeanpuoleisen 'Jetfire'.
Narsissit ovat hyvin helppohoitoisia ruukkukukkia, mutta niitäkään ei pidä päästää kuivumaan. Lämpötilasta riippuen niitä kannattaa kastella muutaman päivän välein.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Narsissit ulkoilemassa
Toimme mökille narsisseja (Narcissus) pääsiäiseksi. Koska mökissä on arkena viileää, ne kukkivat varmasti pitkään. Muuten kotioloissakin niiden kukintaa voi yrittää pidentää viemällä ne välillä ulos. Pakkaseen niitä ei kannata jättää, vaikka ne lyhyen aikaa sen todennäköisesti kestävätkin.
Tänään oli taas aurinkoinen päivä ja lämpötila nousi plussan puolelle. Nostimme narsissiruukut portaille nauttimaan kevätpäivästä. Jotenkin uskomatonta, että jo muutaman viikon kuluttua puutarhassa kukkii ensimmäiset sipulikukat. Mutta vielä saa aurinko paistaa monena päivänä, jotta nämä hanget ovat kadonneet.
Narsissit ovat hyvin helppohoitoisia ruukkukukkia, mutta niitäkään ei pidä päästää kuivumaan. Lämpötilasta riippuen niitä kannattaa kastella muutaman päivän välein.
Narsissit ovat hyvin helppohoitoisia ruukkukukkia, mutta niitäkään ei pidä päästää kuivumaan. Lämpötilasta riippuen niitä kannattaa kastella muutaman päivän välein.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Kevään aloitus: perinteinen sipulikukkanäyttely
Jo muutaman vuoden ajan loviisalainen Villi Niitty on järjestänyt Helsingissä sipulikukkanäyttelyn. Tänä vuonna se järjestetään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa 16.3.-24.3.2013.
Käymme joka vuosi näyttelyssä, sillä siellä on puutarhaharrastajalle paljon nähtävää. Vaikka näyttely ei pinta-alaltaan olekaan suuri, ovat kaikki esiteltävät kasvit erikoisuuksia. Ruukkuihin ja laatikoihin istutetut kasvit ovat sinällään kauniita, mutta yhtä tärkeää on niihin liittyvät tarinat. Kaikki kukat kun kuuluvat historiallisiin lajikkeisiin, joista Villi Niityn Else ja Vesa Leivo kertovat näyttelyvieraille.
Tänä vuonna ihastuin erityisesti kuvassa olevaan Rembrand-tulppaaniin. Täytyykin syksyllä seurata tuleeko sitä Villi Niityllä myyntiin. Tuon lajikkeen kukkien viiruisuus muuten johtuu kasviviruksesta, toisin kuin nykyisillä lajikkeilla, joihin se on saatu aikaan jalostuksella.
Yksi historiallinen tulppaanilajike meillä onkin. Toivottavasti se kukkii taas keväällä, niin saan siitä kuvan myös tänne blogiin.
Käymme joka vuosi näyttelyssä, sillä siellä on puutarhaharrastajalle paljon nähtävää. Vaikka näyttely ei pinta-alaltaan olekaan suuri, ovat kaikki esiteltävät kasvit erikoisuuksia. Ruukkuihin ja laatikoihin istutetut kasvit ovat sinällään kauniita, mutta yhtä tärkeää on niihin liittyvät tarinat. Kaikki kukat kun kuuluvat historiallisiin lajikkeisiin, joista Villi Niityn Else ja Vesa Leivo kertovat näyttelyvieraille.
Tulppaani 'Royal Souvereign', jalostusvuosi ei ole tiedossa
Tänä vuonna ihastuin erityisesti kuvassa olevaan Rembrand-tulppaaniin. Täytyykin syksyllä seurata tuleeko sitä Villi Niityllä myyntiin. Tuon lajikkeen kukkien viiruisuus muuten johtuu kasviviruksesta, toisin kuin nykyisillä lajikkeilla, joihin se on saatu aikaan jalostuksella.
Yksi historiallinen tulppaanilajike meillä onkin. Toivottavasti se kukkii taas keväällä, niin saan siitä kuvan myös tänne blogiin.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Kamelian kukka muistuttaa pioneitamme
Hankimme viikonloppuna itsellemme kamelian (Camellia japonica). Myynnissä oli puna- ja kelta-valkokukkaisia kasveja. Päädyimme ostamaan 'Brushfield's Yellow' -lajikkeen, sillä se oli kauniin näköinen, vaaleat kukat erottuivat hyvin lehdistöstä ja myös lajike oli mainittu.
Vaikka kukkien ulkonäkö onkin se tärkein asia, niin aina on kiva tietää myös kasvin lajike. 'Brushfield's Yellow' löytyikin Camellia Societyn tietokannasta, jonka tietojen perusteella siitä pääsi löytämään muitakin tietoja. Lajikkeen on jalostanut vuonna 1968 australialainen Keith Brushfield. Kukan muotoa kuvataan anemone-kukkaiseksi, jota käytetään myös pionien lajikkeiden kuvauksissa ja kukka muistuttaakin pienikokoista pionin kukkaa.. Keltainen väri on muuten kamelioissa ilmeisesti edelleenkin melko harvinainen.
Kameliaa ei kunnolla pysty kasvattamaan kotioloissa, mikäli sille ei talvella pysty tarjoamaan viileää ja valoisaa paikkaa. Mökkimme pitäisikin siis olla sille hyvä paikka. Toivottavasti kasvi ei kärsi kasvuolosuhteiden muutoksesta, sillä siinä on pieneen kokoonsa nähden paljon nuppuja.
Nyt kun kevätaurinko pääsee paistamaan todella kirkkaana kuistin ikkunoista sisälle mökkiin, sijoitimme kamelian kauas ikkunoista. Kesällä auringon paistaessa korkeammalta, kuistille ei tule aivan yhtä paljoa suoraa auringon valoa. Silloin kameliankin voi varmaan nostaa sinne.
Kamelia viihtyy runsaassa hajavalossa, mutta voimakasta auringonvaloa kannattaa varoa. Tämänkään kasvin multaa ei saisi päästää rutikuivaksi eikä sitä toisaalta myöskään saa pitää liian märkänä. Kasvi pitää hieman happamasta mullasta. Mullan joukkoon olisi hyvä sekoittaa esimerkiksi alppiruusuille tarkoitettua multaa, mutta en tiedä onko se välttämätöntä. Hyvin hoidettuna, kasvi on todella pitkäikäinen.
Helsingin talvipuutarhassa on muuten edelleen yli satavuotias kamelia, joka kuului aikoinaan Aurora Karamzinille. Karamzin oli merkittävä vaikuttaja Suomessa ja hänen merkityksensä näkyy edelleen mm. monissa pääkaupunkiseudun nimissä kuten Auroran sairaala, Auroran katu, Karamzinin koulu jne. Hänelle kuuluneista kamelioistaan yksi ei kestänyt kuitenkaan talvipuutarha remonttia, vaan kuoli parisen vuotta sitten.
Vaikka kukkien ulkonäkö onkin se tärkein asia, niin aina on kiva tietää myös kasvin lajike. 'Brushfield's Yellow' löytyikin Camellia Societyn tietokannasta, jonka tietojen perusteella siitä pääsi löytämään muitakin tietoja. Lajikkeen on jalostanut vuonna 1968 australialainen Keith Brushfield. Kukan muotoa kuvataan anemone-kukkaiseksi, jota käytetään myös pionien lajikkeiden kuvauksissa ja kukka muistuttaakin pienikokoista pionin kukkaa.. Keltainen väri on muuten kamelioissa ilmeisesti edelleenkin melko harvinainen.
Kameliaa ei kunnolla pysty kasvattamaan kotioloissa, mikäli sille ei talvella pysty tarjoamaan viileää ja valoisaa paikkaa. Mökkimme pitäisikin siis olla sille hyvä paikka. Toivottavasti kasvi ei kärsi kasvuolosuhteiden muutoksesta, sillä siinä on pieneen kokoonsa nähden paljon nuppuja.
Nyt kun kevätaurinko pääsee paistamaan todella kirkkaana kuistin ikkunoista sisälle mökkiin, sijoitimme kamelian kauas ikkunoista. Kesällä auringon paistaessa korkeammalta, kuistille ei tule aivan yhtä paljoa suoraa auringon valoa. Silloin kameliankin voi varmaan nostaa sinne.
Kamelia viihtyy runsaassa hajavalossa, mutta voimakasta auringonvaloa kannattaa varoa. Tämänkään kasvin multaa ei saisi päästää rutikuivaksi eikä sitä toisaalta myöskään saa pitää liian märkänä. Kasvi pitää hieman happamasta mullasta. Mullan joukkoon olisi hyvä sekoittaa esimerkiksi alppiruusuille tarkoitettua multaa, mutta en tiedä onko se välttämätöntä. Hyvin hoidettuna, kasvi on todella pitkäikäinen.
Helsingin talvipuutarhassa on muuten edelleen yli satavuotias kamelia, joka kuului aikoinaan Aurora Karamzinille. Karamzin oli merkittävä vaikuttaja Suomessa ja hänen merkityksensä näkyy edelleen mm. monissa pääkaupunkiseudun nimissä kuten Auroran sairaala, Auroran katu, Karamzinin koulu jne. Hänelle kuuluneista kamelioistaan yksi ei kestänyt kuitenkaan talvipuutarha remonttia, vaan kuoli parisen vuotta sitten.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Vinkki englantilaisten puutarhaohjelmien ystäville
Pidämme erityisesti englantilaisista puutarhaohjelmista. Mielestämme niissä kasvit ja itse puutarhanhoito ovat ohjelman pääaiheena. Lisäksi ne ovat sopivan eksoottisia - osittain eri kasvivalikoima kuin meillä, mutta ei kuitenkaan kokonaan.
Kotimaisissa puutarhaohjelmissa sisältö painottuu liian usein puutarhan rakentamiseen ja sisustamiseen "yhdessä yössä". Ammattilaiset rakentavat puutarhanhoidosta tietämättömille ihmisille nopeasti tyylikkään olohuoneen pihalle. Asukkaat eivät välttämättä jatkossa kuitenkaan osaa hoitaa äkkiä syntynyttä puutarhaansa ja silloin koko työ saattaa mennä ihan hukkaan.
Onneksi Yle on näyttänyt mm. Alan Titchmarshin Puutarhurin ABC -ohjelmasarjan viime vuosina pariinkin otteeseen. Siinä käytiin lävitse ihan perusasioita, ja niin että kasvit ja puutarhan hoitaminen olivat koko ajan tärkeimmät asiat.
Nyt olen keksinyt miten näin Suomesta käsin pääsee katsomaan englantilaisia puutarhaohjelmia. Internetissä voi katsoa englantilaisia tv-kanavia http://www.filmon.com/ -sivustolla tai lataamalla iPhoneen tai iPadiin Film on free sovelluksen.
Tällä hetkellä sunnuntai on varsinainen puutarhaohjelmapäivä. Silloin BBC Two -kanavalla (kirjoita kanavan nimi Search-kenttään) esitetään peräti kolme eri puutarhaohjelmaa. Ohjelmat ovat:
- klo 10.15 Life in a Cottage Garden
- klo 10.45 Gardener's World
- klo 11.15 The A to Z of TV Gardening
Tietääkö kukaan miten voisi seurata muiden maiden puutarhaohjelmia? Erityisesti tanskalaiset puutarhaohjelmat kiinnostavat meitä.
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Omenapuiden leikkaaminen - kevään ensimmäinen työ puutarhassa
Omenapuiden, kuten suurimman osan muistakin puista, paras leikkausaika on maalis-huhtikuussa. Useimpien mielestä tähän aikaan vuodesta on vielä aivan liian kylmä olla puutarhassa. Siksi leikkaus tehdäänkin juuri väärään aikaan - toukokuussa, silloin kun silmut jo puskevat lehtiä.
Muistan puutarhakoulussa oppineeni, että kaikkein pahin aika leikkaamiselle on silmujen puhkeamisen aikaan. Leikata voi ennemmin vaikka kesällä, mutta ei toukokuussa. Kasveille kasvuunlähtö on riittävän rankkaa sellaisenaankin, eikä silloin tule niitä rasittaa turhilla häiriöillä.
Kuitenkaan leikkauksia ei silti kannata jättää tarkoituksella kesään, vaan silloin olisi hyvä leikata vain ihan välttämättömimmät kuten repeilleet oksat tai sitten samana kesänä kasvaneita oksia. Maalis-huhtikuu on se kaikkein paras leikkausaika kasvien kannalta.
Meillä on perinteinen omenapuiden leikkausaika näin maaliskuun alussa. Tikkaat pysyvät hyvin paikoillaan, kun lunta on vielä paljon ja maa kunnolla jäässä. Toisaalta kevään tuntee jo ilmassa ainakin kun aurinko paistaa ja linnut visertelevät.
Omenapuumme alkavat olla leikkausten osalta jo hyvällä mallilla, eikä leikkaus siksi vie kauaa aikaa. Leikkausten lisäksi taivuttelemme oksia sopivimpiin asentoihin. Olemme saaneet ranteenvahvuisiakin pystyyn kasvavia oksia taivutettua täysin vaakasuoraan, jotka taivuttamisen seurauksena tuottavat aikaisemmin satoa.
Omenapuun leikkaaminen on saatu kuulostamaan liian vaikealta. Vaikka sen pystyykin tekemään ihan pieleen, niin perusasiat on opeteltavissa nopeasti lukemalla. Ja koska omenapuuta tarvitsee yleensä leikata vuosittain, on hyvä, että sen opettelee tekemään silloin itse.
Linkkisuositus:
Puutarha.net: Omenapuun leikkaus-opas
Muistan puutarhakoulussa oppineeni, että kaikkein pahin aika leikkaamiselle on silmujen puhkeamisen aikaan. Leikata voi ennemmin vaikka kesällä, mutta ei toukokuussa. Kasveille kasvuunlähtö on riittävän rankkaa sellaisenaankin, eikä silloin tule niitä rasittaa turhilla häiriöillä.
Kuitenkaan leikkauksia ei silti kannata jättää tarkoituksella kesään, vaan silloin olisi hyvä leikata vain ihan välttämättömimmät kuten repeilleet oksat tai sitten samana kesänä kasvaneita oksia. Maalis-huhtikuu on se kaikkein paras leikkausaika kasvien kannalta.
Meillä on perinteinen omenapuiden leikkausaika näin maaliskuun alussa. Tikkaat pysyvät hyvin paikoillaan, kun lunta on vielä paljon ja maa kunnolla jäässä. Toisaalta kevään tuntee jo ilmassa ainakin kun aurinko paistaa ja linnut visertelevät.
Omenapuumme alkavat olla leikkausten osalta jo hyvällä mallilla, eikä leikkaus siksi vie kauaa aikaa. Leikkausten lisäksi taivuttelemme oksia sopivimpiin asentoihin. Olemme saaneet ranteenvahvuisiakin pystyyn kasvavia oksia taivutettua täysin vaakasuoraan, jotka taivuttamisen seurauksena tuottavat aikaisemmin satoa.
Omenapuun leikkaaminen on saatu kuulostamaan liian vaikealta. Vaikka sen pystyykin tekemään ihan pieleen, niin perusasiat on opeteltavissa nopeasti lukemalla. Ja koska omenapuuta tarvitsee yleensä leikata vuosittain, on hyvä, että sen opettelee tekemään silloin itse.
Linkkisuositus:
Puutarha.net: Omenapuun leikkaus-opas
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Pelargonien leikkausaika
Kasvatamme kuistillamme pelargoneja. Vaikka emme varsinaisia pelargonioiden keräilijöitä olekkaan, niin yhteensä kymmenen eri lajiketta meille on kerääntynyt. Ja siihen se saa jäädäkin, koska enempää ei mahdu.
Kuvassa pelargonejamme ennen ja jälkeen tämän päiväisen leikkauksen.
Koko talven pelargonit ovat talvilevolla, mutta viime viikkoina ne ovat huomanneet valon määrän lisääntyneen. Uusia lehtiä ja versoja on alkanut kasvaa kaikkiin kasveihin. Pisimmät uudet versot olivat lähes 15 sentin pituisia, vaikka mökillä harvoja viikonloppuja lukuunottamatta on ollut vain muutama aste lämmintä.
Nyt kun kevät on (epä)virallisesti alkanut, koska on maaliskuun ensimmäinen päivä, niin latvoimme pelargonit. Vaikka ensimmäisten kukkien tulo näin vähän myöhästyykin, niin kasveista tulee niin paljon tuuheammat.
Leikkasin saksilla käytännössä kaikki versot poikki. Jätin vain 1-4 lehteä jokaiseen "oksan" tynkään" ja loput saivat mennä kompostiin. Itse asiassa kompostissa on nyt enemmän pelargonia, kuin kuistillamme, mutta ei kauaa.
Katso myös: