Talitiaispari asustaa luksuspöntössä

Puutarhassamme on Multiholk-lintulauta, joka näyttää pieneltä mökiltä. Se toimii melko hyvin lintulautana, tosin lumi joskus tukkii sen niin, etteivät siemenet pääse valumaan lintujen saataville. Viime keväänä huomasimme, että talitiainen yöpyi mökissä kovien pakkasten aikana. Valmistajan mukaan se toimii myös linnunpönttönä, mutta siihen emme ole uskoneet, sillä eihän se edes näytä linnunpöntöltä.

Monilla linnuilla on kova pula sopivista pesäkoloista. Melkein kaikki pihamme ja lähialuiden linnunpöntöt ovat olleet asutettuina tänä kesänä, eikä mistään reviirikiistoista ole ollut nähtävissä mitään merkkejä.

Lintulauta kelpasi pesäpöntöksi

Yllätys kuitenkin oli, että talitiaispariskunta otti mökkimme oikean mökin tehtävään ja aloittivat siinä pesinnän. Vauhti mökissä on ollut kova, kun nälkäiset poikaset tarvitsevat taukoamatonta ruokatarjoilua. Vaikka pönttö on vain alle puolentoista metrin korkeudessa perennapenkkimme keskellä, ei se näytä menoa haittaavan. Harmi vain, että poikaset lähtevät jo muutaman seuraavan päivän aikana pois mökistä suureen maailmaan.

Harva talitiainen asustaa näin hienossa pöntössä.

Syreenin uudehko tuholainen: Igutettix oculatus -kaskas

Suomeen on melko äskettäin levinnyt kaskaslaji (Igutettix oculatus), joka vioittaa erityisesti monia syreenilajeja. Se levisi meille Venäjältä ja jatkaa luontaista leviämistä Keski-Eurooppaa kohden. Se löydettiin Suomesta ensimmäisen kerran vuonna 1999 Helsingistä ja Kouvolasta, mutta nykyään sitä näkee monin paikoin eteläisessä Suomessa.

Kaskas pilaa pihasyreeniaitamme ulkonäön aiheuttamalla lehtiin

pistemäistä vioitusta. Kuvassa aikuinen kaskas. Nuoret kaskaat 

ovat värittömiä ja niiden siipien tilalla ovat pelkät tyngät.

Kaskaalla on kaksi sukupolvea. Kaskas talvehtii syreenillä munana ja ensimmäinen sukupolvi kehittyy alkukesällä. Toisen sukupolven toukat kehittyvät elokuussa ja aikuisina ne ovat syksyyn saakka. Kaskaat imevät lehdistä ravintoa, joka aiheuttaa lehtiin selvää pistemäistä vioitusta.

Torjuntakeinot ovat todella vähissä, joten täytyy toivoa, että jokin suomalainen luonnossa elävä peto tai loinen oppii hyödyntämään kaskaita ravintonaan tai lisääntymisessä, mikä voisi aiheuttaa kaskaiden vähenemisen. Tällä hetkellä niiden torjuntaan kotipuutarhoissa ei ole juuri mitään keinoa.

Lisätietoja kaskaasta: Kasvinsuojelulehti 3/2009, s. 79-80.

Uusia kesäkukkia 2013: inkalilja

Ensiksikin anteeksipyyntö harhaanjohtavasta otsikosta. Harvaa kasvia voi oikeasti sanoa uudeksi, mutta olen itse rajannut tämän blogisarjan niin, että esittelen meillä ensimmäistä kertaa kesäkukkina olevia kasvilajeja, joita lisäksi kasvatetaan aika harvoin Suomessa.

Inkaliljat sopivat yksittäiskasveiksi

Inkaliljat eli alstroemeriat (Alstroemeria sp.) ovat leikkokukkina käytettyjä kasveja. Leikkokukat kerätään kasvihuoneessa noin 1,5 metriä korkeina kasvavista kasveista. Onneksi inkaliljoista on jalostettu myös matalia, ruukkuihin sopivia lajikkeita.

Inkalilja on mielestäni tyyliltään niin "hienostunut" kasvi, että sitä kannattaa käyttää ihan yksittäisinä kasveina. Se on myös kasvina hieman kallis käytettäväksi massoittain, mutta kyllä muutamaan kasviin suosittelen vähän euroja sijoittamaan.

Ruukkukukkana sen kauniit kukat pääsevät hyvin näkyville. Istutimme patiolle mustaan ruukkuun yhden Inticancha White pink blush -lajikkeen taimen. Valko- ja vaaleanpunakukkaiset kukat ovat iloisemman väriset kuin monet yksiväriset lajikkeet, joten ainakin tällä hetkellä pidän erityisen paljon tästä lajikkeesta. Valkoinen väri saa lisäksi kukat näkymään myös vähän hämärtyvässä kesäillassa.

Inkaliljaa ei meillä aiemmin ole kesäkukkana ollutkaan. Ruukku-

kasvina sen kauniita kukkia pääsee hyvin ihailemaan läheltä.

Inkaliljat tarvitsevat paljon aurinkoa, vettä ja ravinteita

Inkaliljat tarvitsevat mahdollisimman aurinkoisen paikan sekä paljon vettä ja ravinteita. Se kannattaakin istuttaa heti suurempaan ruukkuun, jotta se ei pääse kuivumaan yhtä nopeasti kuin alkuperäisessä ruukussa. Itse käytämme ruukuissa yleensä kesäkukkamultaa, koska siihen on sekoitettu paljon lannoitetta sekä myös kastelukiteitä estämään mullan nopeaa kuivumista

Ravinteikkaasta mullasta huolimatta kesäkukkia on lannoitettava paljon, sillä jatkuva kukinta kuluttaa ja tarvitsee paljon ravinteita. Mielestäni kotipuutarhurit laiminlyövät liian usein juuri lannoittamisen ja silloin kasvit eivät koskaan pääse täyteen kukoistukseen. Lisäksi heikkokuntoiset kasvit ovat herkempiä monille taudeille ja tuholaisille.

Misteli omenapuun oksalla

Misteli (Viscum album) on joulun aikaan erityisesti englannissa ja amerikassa käytetty kasvi. Mistelin oksa, ainakin elokuvissa, ripustetaan oven päälle ja sen alapuolella on sitten lupa suudella ketä tahansa - halusi vastapuoli sitä tai ei.

Misteli on mielenkiintoinen kasvi sillä se on puoliloinen. Se kasvaa muutamien puulajien oksilla siten, että se saa veden ja ravinteet puun kuoren alta. Se ei kuitenkaan ole täysiloinen, sillä se kasvattaa kuitenkin ihan omat yhteyttävät lehdet.

Keväällä kylvetty misteli on alkanut itää ja juuri yrittää

tunkeutua omenapuun oksan kuoren alle.

Misteliä lisätään niin, että talvella ostetusta mistelinoksasta otetaan irti marjat, jotka keväällä rusennetaan oksan pinnalle sormin painamalla. Marjan sisus on "hyytelöä", joka kiinnittää marjan ja siinä olevan siemenen oksan pintaan kiinni. Myöhemmin "hyytelö" kuivuu ja siemen on liimaantunut tiukasti oksaan.

Kylvin juuri noin ystävän kautta saaduille mistelin marjoille. Nyt yksi niistä on alkanut itää ja se ainakin yrittää kasvattaa juuria nuoren omenapuun kuoren sisälle. Mielenkiintoista on nähdä kuinka käy. Kerran aiemmin olemme päässeet tähän samaan vaiheeseen, mutta jostain syystä misteli ei kuitenkaan silloin lähtenyt kasvamaan.