tiistai 23. heinäkuuta 2013

Kuulumisia Hampton Court Flower Showsta

Hampton Court palatsin alueella järjestetään vuosittain maailman suurin kukkanäyttely. Se eroaa suomalaisista puutarhanäyttelyistä erityisesti sillä, että näyttelyssä esitellään kasvilajeittain lukuisa määrä mitä kauneimpia lajikkeita. Lisäksi sinne on rakennettu monia näytepuutarhoja, jotka ovat nimekkäiden suunnittelijoiden suunnittelemia ja huolella rakennettuja vesiaiheineen, kivetyksineen ja kauniine kasviryhmineen. Parhaat osastot palkitaan mitaleilla, joista voittajat ylpeilevät vielä vuosien jälkeenkin.

Esimerkki kultamitalilla palkitusta puutarhasta sarjassa Low cost high impact.
Tänä vuonna muotivärinä oli selvästi oranssi, joka toi tähänkin puutarhaan
lämpimän tunnelman.

Alueella oli monia telttoja, joissa taimistot esittelivät kasvejaan. Tässä erään 
kuunliljataimiston osastosta pieni palanen. Kasveja oli tottakai myös myynnissä.

Tässä lyhyt listaus tämän hetken "kuumimmista" trendeistä:
  • Lähes mustalehtiset kasvit. Eri lajien tummalehtisiä lajikkeita käytetään sekaisin tai niitä yhdistetään kelta- ja oranssikukkaisten kasvien kuten kultakärsämön kanssa tai kullankeltaisten heinien kanssa.
  • Ruoste. Ruosteiset kukkatuet, koriste-esineet ja jopa vesiputoukset ovat todella in.
  • Heinät. Heinistä voidaan tehdä heinäpuutarhoja, niitä voidaan käyttää ruukkukasveina tai niitä sekoitetaan kukkaryhmissä. Niitä käytetään niin paljon, että heinät ovat kukkaryhmien pääkasveja jättäen kukkivat kasvit heinien lehtien alle piiloon.
  • Päivänkakkarat ja kärsämöt. Näistä kasveista esiteltiin hyvin monia eri lajikkeita. Näimme jopa keltakukkaisia päivänkakkaroita.
  • Piikkiputket. Erityisesti hopean värisiä piikkiputkia käytettiin lähes kaikissa kukkaryhmissä siellä täällä.
Ajattelin koota kuvista e-kirjan, jossa voin laajemmin kertoa mitä kaikkea siellä näimme ja mitä ideoita mielestämme voisi toteuttaa myös kotipuutarhoissa. Ilmoittelen siitä sitten täällä blogissa.


Heiniä käytetään vuosittain runsaammin ja runsaammin. Suomessa
niitä ehkä pidetään vieläkin rikkaruohoina, eikä niiden käyttö siksi tahdo lisääntyä.


Vaikka itse näyttelyyn kannattaa varata aikaa (meillä meni noin kuusi tuntia), kannattaa tutustua myös itse palatsin puutarhaan. Siellä on monia eri osioita, joista alla yksi kuva 1600-luvulta peräisin olevasta muotopuutarhasta. Puutarhassa on myös maailman vanhin labyrintti ja maailman suurin ja ehkä vanhin viiniköynnös.


Suosittelemme ehdottomasti matkustamaan näyttelyyn, sillä sinne pääsee Lontoosta kätevästi junalla ja näyttely on varmasti näkemisen arvoinen kaikille puutarhoista kiinnostuneille. Ensi vuonna se järjestetään 8.-13. heinäkuuta.



keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Puutarhamatkalle Englantiin

Olemme tänään lähdössä Englantiin puutarhamatkalle. Pääkohteena on Hampton Court Flower Show, joka ainakin Wikipedian mukaan on maailman suurin kukkanäyttely. Toivottavasti näyttely täyttää kovat odotukset ja saamme sieltä paljon ideoita puutarhaamme tuotavaksi.


Lisäksi on tarkoituksena käydä joissakin kartanopuutarhoissa ja taimistoilla Winchesterin lähistöllä. Mutta kuulumisia sitten myöhemmin lisää blogissa.

Mikäli sinulla on vinkkejä Lontoon seudun puutarhakohteisiin, kerro kommenteissa, niin ehkä ehdimme vielä lisätä niitä retkikohteiksi matkallamme.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Talitiaispari asustaa luksuspöntössä

Puutarhassamme on Multiholk-lintulauta, joka näyttää pieneltä mökiltä. Se toimii melko hyvin lintulautana, tosin lumi joskus tukkii sen niin, etteivät siemenet pääse valumaan lintujen saataville. Viime keväänä huomasimme, että talitiainen yöpyi mökissä kovien pakkasten aikana. Valmistajan mukaan se toimii myös linnunpönttönä, mutta siihen emme ole uskoneet, sillä eihän se edes näytä linnunpöntöltä.

Monilla linnuilla on kova pula sopivista pesäkoloista. Melkein kaikki pihamme ja lähialuiden linnunpöntöt ovat olleet asutettuina tänä kesänä, eikä mistään reviirikiistoista ole ollut nähtävissä mitään merkkejä.


Lintulauta kelpasi pesäpöntöksi


Yllätys kuitenkin oli, että talitiaispariskunta otti mökkimme oikean mökin tehtävään ja aloittivat siinä pesinnän. Vauhti mökissä on ollut kova, kun nälkäiset poikaset tarvitsevat taukoamatonta ruokatarjoilua. Vaikka pönttö on vain alle puolentoista metrin korkeudessa perennapenkkimme keskellä, ei se näytä menoa haittaavan. Harmi vain, että poikaset lähtevät jo muutaman seuraavan päivän aikana pois mökistä suureen maailmaan.

Harva talitiainen asustaa näin hienossa pöntössä.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Syreenin uudehko tuholainen: Igutettix oculatus -kaskas

Suomeen on melko äskettäin levinnyt kaskaslaji (Igutettix oculatus), joka vioittaa erityisesti monia syreenilajeja. Se levisi meille Venäjältä ja jatkaa luontaista leviämistä Keski-Eurooppaa kohden. Se löydettiin Suomesta ensimmäisen kerran vuonna 1999 Helsingistä ja Kouvolasta, mutta nykyään sitä näkee monin paikoin eteläisessä Suomessa.

Kaskas pilaa pihasyreeniaitamme ulkonäön aiheuttamalla lehtiin
pistemäistä vioitusta. Kuvassa aikuinen kaskas. Nuoret kaskaat 
ovat värittömiä ja niiden siipien tilalla ovat pelkät tyngät.

Kaskaalla on kaksi sukupolvea. Kaskas talvehtii syreenillä munana ja ensimmäinen sukupolvi kehittyy alkukesällä. Toisen sukupolven toukat kehittyvät elokuussa ja aikuisina ne ovat syksyyn saakka. Kaskaat imevät lehdistä ravintoa, joka aiheuttaa lehtiin selvää pistemäistä vioitusta.

Torjuntakeinot ovat todella vähissä, joten täytyy toivoa, että jokin suomalainen luonnossa elävä peto tai loinen oppii hyödyntämään kaskaita ravintonaan tai lisääntymisessä, mikä voisi aiheuttaa kaskaiden vähenemisen. Tällä hetkellä niiden torjuntaan kotipuutarhoissa ei ole juuri mitään keinoa.

Lisätietoja kaskaasta: Kasvinsuojelulehti 3/2009, s. 79-80.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Uusia kesäkukkia 2013: inkalilja

Ensiksikin anteeksipyyntö harhaanjohtavasta otsikosta. Harvaa kasvia voi oikeasti sanoa uudeksi, mutta olen itse rajannut tämän blogisarjan niin, että esittelen meillä ensimmäistä kertaa kesäkukkina olevia kasvilajeja, joita lisäksi kasvatetaan aika harvoin Suomessa.

Inkaliljat sopivat yksittäiskasveiksi


Inkaliljat eli alstroemeriat (Alstroemeria sp.) ovat leikkokukkina käytettyjä kasveja. Leikkokukat kerätään kasvihuoneessa noin 1,5 metriä korkeina kasvavista kasveista. Onneksi inkaliljoista on jalostettu myös matalia, ruukkuihin sopivia lajikkeita.

Inkalilja on mielestäni tyyliltään niin "hienostunut" kasvi, että sitä kannattaa käyttää ihan yksittäisinä kasveina. Se on myös kasvina hieman kallis käytettäväksi massoittain, mutta kyllä muutamaan kasviin suosittelen vähän euroja sijoittamaan.

Ruukkukukkana sen kauniit kukat pääsevät hyvin näkyville. Istutimme patiolle mustaan ruukkuun yhden Inticancha White pink blush -lajikkeen taimen. Valko- ja vaaleanpunakukkaiset kukat ovat iloisemman väriset kuin monet yksiväriset lajikkeet, joten ainakin tällä hetkellä pidän erityisen paljon tästä lajikkeesta. Valkoinen väri saa lisäksi kukat näkymään myös vähän hämärtyvässä kesäillassa.

Inkaliljaa ei meillä aiemmin ole kesäkukkana ollutkaan. Ruukku-
kasvina sen kauniita kukkia pääsee hyvin ihailemaan läheltä.

Inkaliljat tarvitsevat paljon aurinkoa, vettä ja ravinteita

Inkaliljat tarvitsevat mahdollisimman aurinkoisen paikan sekä paljon vettä ja ravinteita. Se kannattaakin istuttaa heti suurempaan ruukkuun, jotta se ei pääse kuivumaan yhtä nopeasti kuin alkuperäisessä ruukussa. Itse käytämme ruukuissa yleensä kesäkukkamultaa, koska siihen on sekoitettu paljon lannoitetta sekä myös kastelukiteitä estämään mullan nopeaa kuivumista

Ravinteikkaasta mullasta huolimatta kesäkukkia on lannoitettava paljon, sillä jatkuva kukinta kuluttaa ja tarvitsee paljon ravinteita. Mielestäni kotipuutarhurit laiminlyövät liian usein juuri lannoittamisen ja silloin kasvit eivät koskaan pääse täyteen kukoistukseen. Lisäksi heikkokuntoiset kasvit ovat herkempiä monille taudeille ja tuholaisille.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Misteli omenapuun oksalla

Misteli (Viscum album) on joulun aikaan erityisesti englannissa ja amerikassa käytetty kasvi. Mistelin oksa, ainakin elokuvissa, ripustetaan oven päälle ja sen alapuolella on sitten lupa suudella ketä tahansa - halusi vastapuoli sitä tai ei.

Misteli on mielenkiintoinen kasvi sillä se on puoliloinen. Se kasvaa muutamien puulajien oksilla siten, että se saa veden ja ravinteet puun kuoren alta. Se ei kuitenkaan ole täysiloinen, sillä se kasvattaa kuitenkin ihan omat yhteyttävät lehdet.

Keväällä kylvetty misteli on alkanut itää ja juuri yrittää
tunkeutua omenapuun oksan kuoren alle.


Misteliä lisätään niin, että talvella ostetusta mistelinoksasta otetaan irti marjat, jotka keväällä rusennetaan oksan pinnalle sormin painamalla. Marjan sisus on "hyytelöä", joka kiinnittää marjan ja siinä olevan siemenen oksan pintaan kiinni. Myöhemmin "hyytelö" kuivuu ja siemen on liimaantunut tiukasti oksaan.

Kylvin juuri noin ystävän kautta saaduille mistelin marjoille. Nyt yksi niistä on alkanut itää ja se ainakin yrittää kasvattaa juuria nuoren omenapuun kuoren sisälle. Mielenkiintoista on nähdä kuinka käy. Kerran aiemmin olemme päässeet tähän samaan vaiheeseen, mutta jostain syystä misteli ei kuitenkaan silloin lähtenyt kasvamaan.

perjantai 31. toukokuuta 2013

Teimme kesäkukilla kuvioryhmän

Meillä on sisääntulon kohdalla mökin seinustalla aika suuri kukkaryhmä, jonka pidämme aina kesäkukilla. Siinä on kiva kokeilla vuosittain erilaisia kasveja ja kasviyhdistelmiä. Tänä vuonna aloitimme suunnittelun jo aikaisin ja suunnitelma hahmoteltiin jo tammikuussa. Tänään vihdoin pääsimme toteuttamaan suunnitelman.



Kesäkukkaryhmä tehtiin vain kolmesta kasvilajista: 
  • kesäbegonia (Begonia semperflorens 'Super Olympia Red'), 
  • hopeavillakko (Senecio cinerea 'Silver dust') ja
  • salvia (Salvia 'Mystic Spires'). 


Ennen istutusta maa kalkittiin ja lannoitettiin hyvin, ja ne sekoitettiin hyvin parin kymmenen sentin syvyydelle. Lisäksi lisäsimme kukkaryhmään paljon multaa, jotta saimme kuvion paremmin näkyviin. Lopuksi piilotimme tihkuletkun kiertämään kukkaryhmää noin viiden sentin syvyyteen. 

Täytyy sanoa, että tuota kuviota kannattaa piirtää mittanauhan kanssa moneen otteeseen, sillä ei riitä, että kasvit on istutettu vain suunnilleen kuvion muotoon. Mutta lopputulokseen olemme tyytyväisiä. Toivottavasti yksikään kasvi ei kesän aikana kuole, sillä se näkyisi kuvioryhmästä  liian selkeästi. Muuten kuvioryhmästä käytetään jostain syystä myös nimitystä tapettiryhmä.

Tihkuletku on piilotettu noin viiden sentin syvyyteen ja 
letkusta näkyykin vain pää yhden kasvin tyveltä.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Historian havinaa: Zomerschoon-tulppaani kukkii!

Tulipomaniaksi kutsutaan 1600-luvun alkupuolella ollutta ajanjaksoa, jolloin tulppaaninsipuleista käytiin kauppaa jokseenkin samalla tavalla kuin osakkeilla nykyään. Tulppaaneista maksettiin kuitenkin suuria omaisuuksia ja kauppaa käytiin jopa oikeuksista seuraavan kauden satoon - siis kuten osakkeilla nykyään. Kalleimpia lajikkeita olivat tulppaanit, joissa oli myös tulppaanin virus nimeltä Tulip breaking virus (TBV), joka aiheuttaa tulppaanin kukkiin kirjavuutta.

Suurin osa tuon ajan tulppaanilajikkeista on jo hävinnyt, mutta joitakin on kuitenkin jäljellä. Itsellämme on muutaman vuoden ajan ollut yksi sipuli Zomerschoon-lajiketta, joka on vuodelta 1620. Sitä kuten muitakin historiallisia sipulikasveja Suomessa myy Villiniitty, josta olemme tämän sipulin aikoinaan ostaneet.

Näemme sen kasvattamisessa kovasti vaivaa, eli kasvatamme sitä maahan upotetussa ruukussa. Keväällä ja alkukesällä kasvia lannoitetaan runsaasti, keskikesän ruukku saa kuivua kasvihuoneessa ja loppukesän sipuli on kuiviltaan viileässä paikassa. Syksyllä se ja jakosipulit istutetaan runsasravinteiseen kompostimultaa ja ruukku kaivetaan jälleen maahan. Sivusipuleita tulee vuosittain ehkä yksi, mutta yksikään niistä ei vielä ole kukkinut, mutta jo yksikin kukkiva sipuli riittää, sillä historia on tämän kasvin tärkein ominaisuus.

Uskomatonta, että Zomerschoon-tulppaanin kukintaa on 
ihailtu jo lähes 400-vuoden ajan. Kiitos sen jalostajalle,
kuka se sitten on ollutkaan!

Lisätietoja

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Ensimmäinen parsasato

Vihdoinkin saamme ensimmäisen oman parsasatomme, mutta kauan sitä on saanutkin odottaa. Tuntuu käsittämättömältä, että joissakin ohjeissa kerrotaan parsasta saatavan satoa jo toisesta vuodesta alkaen. Meillä siihen meni kuusi vuotta, vaikka paikka on ainakin kohtuullisen hyvä.

Omalla parsapenkillämme on tarina. Halusimme tontin rajalle, silloisen kasvimaan taakse rivin parsaa (Asparagus officinalis). Parsarivi toimisi siistinä aitana naapurin suuntaan. Valitsimme lajiketta huolellisesti ja päädyimme 'Ginjlim'-nimiseen lajikkeeseen. Tilasimme niitä yhteensä 10 kpl, joilla sai tehtyä noin 3 metriä parsapenkkiä. Maa puhdistettiin rikkaruohoista sekä kalkittiin ja lannoitettiin hyvin.



Parsat saapuivat postipaketissa vuonna 2007. Taimet olivat muistaakseni hyvin hentoja, vaikka juuret olivatkin vahvat. Parsan taimet myydään yleensä kaksivuotiaina. Ilmeisesti ne ovat olleet hyvin vaatimattoman näköisiä, sillä niistä eikä parsapenkin perustamisesta meillä ole yhtään valokuvaa. Voin sanoa, että se on hyvin poikkeuksellista, sillä kuvaamme yleensä kaikki kasvit istutuksen yhteydessä.

Parsapenkki perustettiin samalla viikolla kuin Suomessa järjestettiin Euroviisut. Olemme jonkin sortin viisufaneja, mutta koska kasvit menevät meillä usein kaikkien muiden asioiden edelle, niin myös parsat olivat tärkeysjärjestyksessä kärjessä. Muistamme edelleen, että istutimme parsantaimia samaan aikaan kuin Kyproksen edustaja Evridiki esiintyi keskustassa. Ilman parsan taimia olisimme ilman muuta nähneet Evridikin. Tästä syystä kutsumme parsojamme aina lempinimellä viisuparsat.

No kuusi vuotta on vierehtänyt viisuparsojen istuttamisesta, emmekä ole vieläkään syöneet yhden yhtä parsan versoa, mutta tänä vuonna syömme. Viime viikolla ensimmäiset paksut versojen kärjet puhkoa mullan pintaa. Näyttää siltä, että näin Euroviisuviikolla (!) saamme syödä ensimmäisen viisuparsoista tehdyn parsa-ateriamme . :)

Parsa-aterian valmistus omista parsoista.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Projekti nimeltä Sonja

En vielä kerro mitä olemme suunnitelleet tekevämme puutarhassamme tänä kesänä, mutta joka tapauksessa se on nyt aloitettu. Suunnitelmat eivät vielä ole ihan valmiit, mutta ei kai mikään estä yhdistämään suunnittelua ja toteuttamista - ainakaan kun kevät on jo alkanut ja pelkkään suunnitteluun ei kerta kaikkiaan ole enää aikaa.


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Jouluruusu yllätti

Nyt täytyy vähän täällä blogissa hehkuttaa, sillä yksi jouluruusuistamme (Helleborus sp.) yllätti kauneudellaan heti lumen sulettua. Vaikka jouluruusut aika helposti talvehtivat ja kukkivat luotettavasti heti keväällä, ne talvenjälkeen kuitenkin usein näyttävät hieman "tausilta". Kukissa voi olla pieniä mustia pilkkuja ja lehdetkin kuivuvat auringossa.

Tämä kasvi on kuitenkin säilynyt lähes virheettömänä. Sen lehdet näyttävät elinvoimaisilta ja kymmenet kukat aivan virheettömiltä.

Tämä jouluruusu alkoi kukkimaan pihassamme
heti lumen sulettua huhtikuun toisella viikolla.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Omenapuun kasvatusprojekti, vaihe 2: varttaminen

Aloitimme viime kesänä täällä blogissa jatkokertomuksen omenapuun kasvattamisesta alusta alkaen. Tarkoituksena on kertoa miten monta vaihetta omenapuun taimen kasvattaminen vaatii. Itse asiassa taimimyymälöissä myytävät parivuotiaat taimet ovat mielestämme työmäärään verrattuna aika halpoja, mutta näin harrastajana ei onneksi aina tarvitse mennä sieltä matalimman aidan kohdan kautta.

Omenapuun perusrunko juurtui emokasvista irrottamisen jälkeen nopeasti ja kasvoi loppukesällä kasvihuoneessa aika paljon. Talven omenapuu vietti samaisessa kylmässä kasvihuoneessa. Kasvien talvettaminen ruukussa on aina riskialtista, sillä juuret, jotka ovat kasvin kylmälle arimpia osia, altistuvat silloin aika kovalle pakkaselle.

Huhtikuun puoliväli on sopiva aika varttamiselle

Maalis-huhtikuussa on juuri oikea aika varttaa omenapuita. Ilmat ovat jo hieman lämmenneet, mutta silti silmut eivät ole alkaneet vielä turvota. Kasvi on siis vielä hetken lepotilassa.

Varttaminen tarkoittaa suurin piirtein sitä, että perusrunkoon kiinnitetään oksanpätkä sitä lajiketta, josta varsinaisia omenoita myöhemmin halutaan. Valittu perusrunko vaikuttaa omenapuun kasvuvoimakkuuteen.

Tämä perusrunko on MTT 3 -lajiketta, joka tekee puusta pienikokoisen vaikka varsinainen lajike olisi muuten voimakaskasvuinen. Tällaiset kääpiöivät perusrungot myös nopeuttavat sadon alkamista, eli ensimmäiset hedelmät tulevat jopa kolmen vuoden ikäiseen puuhun. 

Valitsimme jalo-osaksi perinteisen 'Antonovkan', joka on tavallisesti hyvin voimakaskasvuinen lajike. 'Antonovkaa' meillä on vain muutama pieni oksa suureen omenapuuhun vartettuna. Mikäli myöhemmin mieli muuttuu, voi puuhun varttaa muutaman oksan myös muita lajikkeita.

Miten varttaminen tehdään?

Varttamista varten tarvitaan perusrunko, 20 cm:n pala edellisenä kesänä kasvanutta oksaa hyvästä lajikkeesta (jalo-oksa), terävä veitsi ja vartamiseen tarkoitettua "filmiä"
  1. Leikkaa oksasaksilla perusrunko reilusti lyhyemmäksi.
  2. Leikkaa perusrunkoon terävällä veitsellä mahdollisimman suora, 2-3 cm:n pituinen viilto. Älä koske sormin leikkauskohtaan!
  3. Tee samanlainen viilto jalo-oksaan. Viillon ei tarvitse olla juuri samanlainen, mutta mitä suorempi, sen parempi.
  4. Leikkaa jalo-oksa kolmen silmun mittaiseksi.
  5. Kietaisi jalo-oksan yläpäähän pala filmiä estämään haihtumista.
  6. Laita jalo-oksan ja perusrungon viillot vastakkain siten, että ne ovat jostain reunasta päällekkäin. Yhteenkasvu alkaa siitä kohdasta, jossa kuoret ovat päällekkäin.
  7. Kiinnitä jalo-oksa ja perusrunko toisiinsa filmillä mahdollisimman tiukasti.
  8. Jätä kasvi viileään ja valoisaan paikkaan.
Jätimme omenapuun nyt mökkiin sisälle, jossa on viileä, mutta ei kuitenkaan enää pakkasta. Nyt täytyy vain toivoa, että perusrunko ei ole talven aikana paleltunut ja varttaminen onnistui kunnolla.

Perusrunkoja ja jaloversoja voi tilata vielä taimitarhoilta. Itse olemme tilanneet perusrunkoja ja jaloversoja Hirvensalmen taimistolta. He myös myyvät valmiita varttamispaketteja, johon kuuluu kaikki tarvikkeet. Itse olemme tilanneet sieltä sekä perusrunkoja, että jaloversoja ja palvelu on aina ollut todella hyvää.

Muutamia omenapuun taimia, joiden perusrungot ja osa jaloversoista 
tilasimme tänä keväänä taimistolta.


Lue lisää:

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Narsissit ulkoilemassa

Toimme mökille narsisseja (Narcissus) pääsiäiseksi. Koska mökissä on arkena viileää, ne kukkivat varmasti pitkään. Muuten kotioloissakin niiden kukintaa voi yrittää pidentää viemällä ne välillä ulos. Pakkaseen niitä ei kannata jättää, vaikka ne lyhyen aikaa sen todennäköisesti kestävätkin.

Vasemmanpuoleisen narsissin lajike on 'Jenny' ja oikeanpuoleisen 'Jetfire'.

Tänään oli taas aurinkoinen päivä ja lämpötila nousi plussan puolelle. Nostimme narsissiruukut portaille nauttimaan kevätpäivästä. Jotenkin uskomatonta, että jo muutaman viikon kuluttua puutarhassa kukkii ensimmäiset sipulikukat. Mutta vielä saa aurinko paistaa monena päivänä, jotta nämä hanget ovat kadonneet.

Narsissit ovat hyvin helppohoitoisia ruukkukukkia, mutta niitäkään ei pidä päästää kuivumaan. Lämpötilasta riippuen niitä kannattaa kastella muutaman päivän välein.


sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kevään aloitus: perinteinen sipulikukkanäyttely

Jo muutaman vuoden ajan loviisalainen Villi Niitty on järjestänyt Helsingissä sipulikukkanäyttelyn. Tänä vuonna se järjestetään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa 16.3.-24.3.2013.

Käymme joka vuosi näyttelyssä, sillä siellä on puutarhaharrastajalle paljon nähtävää. Vaikka näyttely ei pinta-alaltaan olekaan suuri, ovat kaikki esiteltävät kasvit erikoisuuksia. Ruukkuihin ja laatikoihin istutetut kasvit ovat sinällään kauniita, mutta yhtä tärkeää on niihin liittyvät tarinat. Kaikki kukat kun kuuluvat historiallisiin lajikkeisiin, joista Villi Niityn Else ja Vesa Leivo kertovat näyttelyvieraille.

Tulppaani 'Royal Souvereign', jalostusvuosi ei ole tiedossa

Tänä vuonna ihastuin erityisesti kuvassa olevaan Rembrand-tulppaaniin. Täytyykin syksyllä seurata tuleeko sitä Villi Niityllä myyntiin. Tuon lajikkeen kukkien viiruisuus muuten johtuu kasviviruksesta, toisin kuin nykyisillä lajikkeilla, joihin se on saatu aikaan jalostuksella.

Yksi historiallinen tulppaanilajike meillä onkin. Toivottavasti se kukkii taas keväällä, niin saan siitä kuvan myös tänne blogiin.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kamelian kukka muistuttaa pioneitamme

Hankimme viikonloppuna itsellemme kamelian (Camellia japonica). Myynnissä oli puna- ja kelta-valkokukkaisia kasveja. Päädyimme ostamaan 'Brushfield's Yellow' -lajikkeen, sillä se oli kauniin näköinen, vaaleat kukat erottuivat hyvin lehdistöstä ja myös lajike oli mainittu.

Vaikka kukkien ulkonäkö onkin se tärkein asia, niin aina on kiva tietää myös kasvin lajike. 'Brushfield's Yellow' löytyikin Camellia Societyn tietokannasta, jonka tietojen perusteella siitä pääsi löytämään muitakin tietoja. Lajikkeen on jalostanut vuonna 1968 australialainen Keith Brushfield. Kukan muotoa kuvataan anemone-kukkaiseksi, jota käytetään myös pionien lajikkeiden kuvauksissa ja kukka muistuttaakin pienikokoista pionin kukkaa.. Keltainen väri on muuten kamelioissa ilmeisesti edelleenkin melko harvinainen.


Kameliaa ei kunnolla pysty kasvattamaan kotioloissa, mikäli sille ei talvella pysty tarjoamaan viileää ja valoisaa paikkaa. Mökkimme pitäisikin siis olla sille hyvä paikka. Toivottavasti kasvi ei kärsi kasvuolosuhteiden muutoksesta, sillä siinä on pieneen kokoonsa nähden paljon nuppuja.

Nyt kun kevätaurinko pääsee paistamaan todella kirkkaana kuistin ikkunoista sisälle mökkiin, sijoitimme kamelian kauas ikkunoista. Kesällä auringon paistaessa korkeammalta, kuistille ei tule aivan yhtä paljoa suoraa auringon valoa. Silloin kameliankin voi varmaan nostaa sinne.

Kamelia viihtyy runsaassa hajavalossa, mutta voimakasta auringonvaloa kannattaa varoa. Tämänkään kasvin multaa ei saisi päästää rutikuivaksi eikä sitä toisaalta myöskään saa pitää liian märkänä. Kasvi pitää hieman happamasta mullasta. Mullan joukkoon olisi hyvä sekoittaa esimerkiksi alppiruusuille tarkoitettua multaa, mutta en tiedä onko se välttämätöntä. Hyvin hoidettuna, kasvi on todella pitkäikäinen.

Helsingin talvipuutarhassa on muuten edelleen yli satavuotias kamelia, joka kuului aikoinaan Aurora Karamzinille. Karamzin oli merkittävä vaikuttaja Suomessa ja hänen merkityksensä näkyy edelleen mm. monissa pääkaupunkiseudun nimissä kuten Auroran sairaala, Auroran katu, Karamzinin koulu jne. Hänelle kuuluneista kamelioistaan yksi ei kestänyt kuitenkaan talvipuutarha remonttia, vaan kuoli parisen vuotta sitten.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Vinkki englantilaisten puutarhaohjelmien ystäville

Pidämme erityisesti englantilaisista puutarhaohjelmista. Mielestämme niissä kasvit ja itse puutarhanhoito ovat ohjelman pääaiheena. Lisäksi ne ovat sopivan eksoottisia - osittain eri kasvivalikoima kuin meillä, mutta ei kuitenkaan kokonaan.

Kotimaisissa puutarhaohjelmissa sisältö painottuu liian usein puutarhan rakentamiseen ja sisustamiseen "yhdessä yössä". Ammattilaiset rakentavat puutarhanhoidosta tietämättömille ihmisille nopeasti tyylikkään olohuoneen pihalle. Asukkaat eivät välttämättä jatkossa kuitenkaan osaa hoitaa äkkiä syntynyttä puutarhaansa ja silloin koko työ saattaa mennä ihan hukkaan.

Onneksi Yle on näyttänyt mm. Alan Titchmarshin Puutarhurin ABC -ohjelmasarjan viime vuosina pariinkin otteeseen. Siinä käytiin lävitse ihan perusasioita, ja niin että kasvit ja puutarhan hoitaminen olivat koko ajan tärkeimmät asiat.

Nyt olen keksinyt miten näin Suomesta käsin pääsee katsomaan englantilaisia puutarhaohjelmia. Internetissä voi katsoa englantilaisia tv-kanavia http://www.filmon.com/ -sivustolla tai lataamalla iPhoneen tai iPadiin Film on free sovelluksen.

Tällä hetkellä sunnuntai on varsinainen puutarhaohjelmapäivä. Silloin BBC Two -kanavalla (kirjoita kanavan nimi Search-kenttään) esitetään peräti kolme eri puutarhaohjelmaa. Ohjelmat ovat:
  • klo 10.15 Life in a Cottage Garden
  • klo 10.45 Gardener's World
  • klo 11.15 The A to Z of TV Gardening
Tietääkö kukaan miten voisi seurata muiden maiden puutarhaohjelmia? Erityisesti tanskalaiset puutarhaohjelmat kiinnostavat meitä.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Omenapuiden leikkaaminen - kevään ensimmäinen työ puutarhassa

Omenapuiden, kuten suurimman osan muistakin puista, paras leikkausaika on maalis-huhtikuussa. Useimpien mielestä tähän aikaan vuodesta on vielä aivan liian kylmä olla puutarhassa. Siksi leikkaus tehdäänkin juuri väärään aikaan - toukokuussa, silloin kun silmut jo puskevat lehtiä.

Muistan puutarhakoulussa oppineeni, että kaikkein pahin aika leikkaamiselle on silmujen puhkeamisen aikaan. Leikata voi ennemmin vaikka kesällä, mutta ei toukokuussa. Kasveille kasvuunlähtö on riittävän rankkaa sellaisenaankin, eikä silloin tule niitä rasittaa turhilla häiriöillä.

Kuitenkaan leikkauksia ei silti kannata jättää tarkoituksella kesään, vaan silloin olisi hyvä leikata vain ihan välttämättömimmät kuten repeilleet oksat tai sitten samana kesänä kasvaneita oksia. Maalis-huhtikuu on se kaikkein paras leikkausaika kasvien kannalta.



Meillä on perinteinen omenapuiden leikkausaika näin maaliskuun alussa. Tikkaat pysyvät hyvin paikoillaan, kun lunta on vielä paljon ja maa kunnolla jäässä. Toisaalta kevään tuntee jo ilmassa ainakin kun aurinko paistaa ja linnut visertelevät.

Omenapuumme alkavat olla leikkausten osalta jo hyvällä mallilla, eikä leikkaus siksi vie kauaa aikaa. Leikkausten lisäksi taivuttelemme oksia sopivimpiin asentoihin. Olemme saaneet ranteenvahvuisiakin pystyyn kasvavia oksia taivutettua täysin vaakasuoraan, jotka taivuttamisen seurauksena tuottavat aikaisemmin satoa.

Omenapuun leikkaaminen on saatu kuulostamaan liian vaikealta. Vaikka sen pystyykin tekemään ihan pieleen, niin perusasiat on opeteltavissa nopeasti lukemalla. Ja koska omenapuuta tarvitsee yleensä leikata vuosittain, on hyvä, että sen opettelee tekemään silloin itse.

Linkkisuositus:
Puutarha.net: Omenapuun leikkaus-opas

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Pelargonien leikkausaika

Kasvatamme kuistillamme pelargoneja. Vaikka emme varsinaisia pelargonioiden keräilijöitä olekkaan, niin yhteensä kymmenen eri lajiketta meille on kerääntynyt. Ja siihen se saa jäädäkin, koska enempää ei mahdu.

Kuvassa pelargonejamme ennen ja jälkeen tämän päiväisen leikkauksen.

Koko talven pelargonit ovat talvilevolla, mutta viime viikkoina ne ovat huomanneet valon määrän lisääntyneen. Uusia lehtiä ja versoja on alkanut kasvaa kaikkiin kasveihin. Pisimmät uudet versot olivat lähes 15 sentin pituisia, vaikka mökillä harvoja viikonloppuja lukuunottamatta on ollut vain muutama aste lämmintä.

Nyt kun kevät on (epä)virallisesti alkanut, koska on maaliskuun ensimmäinen päivä, niin latvoimme pelargonit. Vaikka ensimmäisten kukkien tulo näin vähän myöhästyykin, niin kasveista tulee niin paljon tuuheammat. 

Leikkasin saksilla käytännössä kaikki versot poikki. Jätin vain 1-4 lehteä jokaiseen "oksan" tynkään" ja loput saivat mennä kompostiin. Itse asiassa kompostissa on nyt enemmän pelargonia, kuin kuistillamme, mutta ei kauaa.


Katso myös:

perjantai 25. tammikuuta 2013

Pihabongausta viikonloppuna

BirdLife järjestää jo kahdeksatta kertaa Pihabongaus-nimisen tapahtuman, jossa tunnin ajan tarkkaillaan ja lasketaan yhdellä pihalla tai ruokintapaikalla olevia lintuja. Lintujen ja lintulajien määrät raportoidaan BirdLifelle. Vaikka tapahtuma onkin leikkimielinen, niin tuloksista tehdään myös yhteenvedot ja laskennalla voidaan saada jonkinlainen käsitys eri lintulajien määrien muutoksista. Viime vuonna osallistujia oli 15 000. Osallistujien kesken arvotaan palkintoja.

Meillä on roikkunut ikkunan ulkopuolella olevassa murtoraudassa talipallo, jota ainakin yksi sinitiainen on innostunut syömään. Lintua on kiva katsella sisällä sohvalla istuskellessa, mutta huonona puolena on kuitenkin se, että lintu on nyt ulosteellaan sotkenut ikkunapellin. Siksi teimmekin nyt rautalangasta kaksi telinettä, joilla talipallot saa asetettua vähän kauemmas ikkunasta.

Saa nähdä mitä tintti tykkää uudesta ruokintapaikastaan.


lauantai 19. tammikuuta 2013

Liityimme Royal Horticultural Societyyn

Royal Horticultural Society (RHS) eli kuninkaallinen puutarhaseura on ehkä maailman kuuluisin puutarhayhdistys. Vaikka se toimiikin Englannissa, niin siihen voi silti kuka tahansa liittyä. Liityimme RHS:ään vuoden vaihteessa vähän niin kuin omana joululahjana.

Vuoden jäsenmaksu on 64,17 € (51 £) ja sillä saa muun muassa kerran kuukaudessa ilmestyvän The Garden -lehden, alennuksia RHS:än puutarhanäyttelyistä ja pääsee ilmaiseksi sisään moniin englantilaisiin näytepuutarhoihin. Heti liittymisen jälkeen tuli postitse ensimmäinen tietopaketti seurasta, mutta lehteä ei tähän mennessä ole vielä tullut.

Chelsea Flower Show:ssa ihmiset tungeksivat katsomaan 
näyttelyä varten tehtyjä pikku puutarhoja.

RHS järjestää vuosittain monia puutarhanäyttelyitä. Kävimme kaksi vuotta sitten Chelsea Flower Show:ssa, joka on vuosittain toukokuussa Lontoossa järjestettävä maailman tunnetuin puutarhanäyttely. Se oli ainakin näin ensikertalaisille ihan uskomattoman hieno tapahtuma. Taidolla ja rahalla rakennetut kymmenittäin huolella suunnitellut pikku puutarhot olivat varsinaisia taideteoksia, joita 157 000 kävijää pääsevät ihailemaan. Puutarhojen lisäksi siellä eri kasveihin erikoistuneet taimistot esittelevät kaikista puutarhakasveista kattavan lajikekokoelman. Viisi päiväisen näyttelyn liput myydään aina ennakkoon loppuun.

Näyttelyssä on valtava messuhalli, jossa taimistot esittelevät saman 
kasvilajin eri lajikkeita kymmenittäin. Tässä laventeleja.

Kävimme tuolloin myös RHS:n ylläpitämässä Wisleyn näytepuutarhassa. Tällaisen puutarhaseuran näytepuutarhassa kasvilajit on valittu eri perusteella kuin kasvitieteellisissä puutarhoissa. Tavoitteena oli mahdollisimman kaunis ja monipuolinen puutarha, josta ihmiset voivat ottaa ideoita ja oppia. Toisaalta hyötykasveista näytettiin miten niitä pitää viljellä. Puutarha oli todella laaja ja varmasti osa jäi meiltäkin näkemättä. Lisäksi siellä olisi kiva päästä käymään myös eri vuodenaikoina.

Kivikkokasviryhmä Wisleyn näytepuutarhassa.

Suunnitelmana käydä maailman suurimmassa kukkanäyttelyssä

Tänä vuonna olemme suunnitelleet menevämme maailman suurimpaa kukkanäyttelyyn Hampton Court Palace Flower Show, joka myös on RHS:n järjestämä. Se pidetään joka heinäkuussa historiallisen Hampton Court Palacen puutarhassa. Samalla käymme muutamissa näytepuutarhoissa ja taimitarhoilla.

Onko sinä jo osallistunut RHS:n tapahtumiin?




keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Marjakuusiaidan istuttaminen

Kirjoitukseeni marjakuusiaidan leikkaamisesta oli eräs lukija jättänyt viestin, johon ajattelin vastata pidemmän kirjoituksena avulla. Kerron siis miten perustimme oma marjakuusiaitamme.

Lajit ja lajikkeet. Suomessa viljellään eniten pääasiassa euroopanmarjakuusta (Taxus baccata), japaninmarjakuusta (T. x cuspidata) ja kartiomarjakuusta (T. x media). Yritimme etukäteen selvittää mikä lajeista sopisi parhaiten leikatuksi aidaksi. Lisäksi piti selvitellä minkä lajikkeen yrittäisimme hankkia. Se osoittautuikin vaikeaksi, sillä yhtä ainutta mielipidettä ei näyttänyt olevan, vastaukset vaihtelivat nettisivusta riippuen.

Päivitys 24.1.2013. Olen nyt tullut siihen käsitykseen, että muualla Euroopassa muotoon leikatuissa marjakuusissa käytetään lähes pelkästään euroopanmarjakuusta.

Päädyimme kuitenkin kartiomarjakuusen lajikkeeseen 'Hillii'. Syitä tähän oli muun  muassa ne, että sitä käytetään aitakasvina, se on pistokaslisättyä (eli jokainen kasvi on samannäköinen, mikä on hyvä ominaisuus pensasaidoissa) ja se ei tee marjoja. Tilasimme taimet Järvenpään pihapalvelusta, joka hankki meille komeita, noin 30 cm:n kokoisia aitataimia jo huhtikuun lopulla. Taimia tuli 4 kappaletta metrille, sillä aita on lyhyt ja siitä piti saada tuuhea jo ihan alhaalta asti.



Maan parantaminen. Aidan perustaminen alkaa aina hyvällä suunnittelulla ja siksi mittailimmekin oikeata kohtaa moneen kertaan. Kun paikka oli selvillä, kaivoimme puolisen metriä syvän ojan, jonka pohjalle lapioimme hevostallilta haettua lantaa, kalkkia, lannoitetta ja seulottua multaa. Meillä on itse tehty pieni seula, jolla olemme kuutio tolkulla seuloneet maasta pois kiviä ja rikkaruohojen juuria.

Maa täytyy saada parannettua mahdollisimman hyväksi tässä vaiheessa, sillä sitä ei mitenkään voi tehdä enää myöhemmin. Ojan täyttämisen jälkeen tiivistimme maata kävelemällä siinä. Liian löyhässä maassa taimet voivat kääntyä vinoon heti ensimmäisen kastelun jälkeen. Märäksi kasteltua maata muuten ei saisi enää tiivistää, sillä se voi helposti tiivistyä liikaa. Liian tiiviiseen maahan vesi ei imeydy tasaisesti, eikä myöskään välttämätön happi kulkeudu kunnolla maanpinnalta juurten ulottuville.

Millintarkkaa istuttamista. Istuttaminen on aina paras vaihe, mutta ei sitäkään pidä tehdä hätiköiden. Kaikkien taimien tulee olla samalla etäisyydellä, niiden pitää olla tarkalleen samassa linjassa ja lisäksi kasvit eivät saa tulla yhtään vinoon. Tarkoitus on, että heti istuttamisen jälkeen aita näyttää niin hyvältä kuin mahdollista. Ei pitäisi tarvita odotella, että kasvit korjaavat kasvamisella istuttamisessa tehdyt virheet.

Istuttamisen jälkeen maata kastellaan niin, että se varmasti kastuu syvältä. Joka päivä ei kuulu kastella, vaan muutaman päivän tai viikon välein, mutta aina kunnolla. Laitoimme lisäksi harson joksikin aikaa, jotta tuuli ja aurinko eivät kuivattaisi istuttamisesta kärsiviä kasveja.

Leikkaaminen. Marjakuusta ei voi, eikä tarvitse leikata montaa kertaa vuodessa. Leikkaamme sen elokuussa, jolloin kasvu on päättynyt. Marjakuusi kasvaa yllättävän nopeasti jopa 10-20 senttiä vuodessa, mutta koska sitä kannattaa leikata rohkeasti, todellinen vuosikasvu jää murto-osaan siitä. Koska oma aitamme tulee jäämään matalaksi, sitä leikataan voimakkaasti. Leikkaus tehdään tavallisilla saksilla verso kerrallaan niin, että yhtään neulasta ei mene poikki. Emme halua, että aitaan jää kuivuvia neulasia. Suuremmassa aidassa sillä ei varmaan ole merkitystä, mutta näin olemme marjakuusiamme leikanneet.

Marjakuusiaita on rumimmillaan kesä-heinäkuussa (eikä se itse asiassa silloinkaan ole ruma), jolloin vuosiversot kasvavat, eikä aita ole tavoitellussa muodossaan. Onneksi leikkauksen jälkeen aita pysyy 10 kuukautta taas oikean kokoisena ja muotoisena.

Talvi- ja kevätsuojaus. Marjakuuset kannattaa suojata talveksi ainakin lumen painolta, mutta näin Helsingissä myös kaniineilta. Keväällä sulava lumihanki painaa aidan nopeasti pilalle. Yläosastaan teräväkärkinen aita ei ole yhtä herkkä kuin tasainen aita, mutta tarkkana kannattaa olla. Keväällä ainakin nuori aita kannattaa lisäksi suojata varjostusverkolla maan sulamiseen asti. Vanha neuvo on, että varjostusverkko kannattaa laittaa silloin kun naapurit ottavat ne pois, sillä useimmat ottavat ne pois juuri silloin kun niitä eniten tarvittaisiin.

Nyt neljän vuoden jälkeen aitamme näyttää tältä.


maanantai 14. tammikuuta 2013

Joulukukkien hoito-ohjeita: ikivihreä skimmia selviää puutarhassa

Skimmia (Skimmia japonica) on melko harvinainen joulukukka. Pieniä kasveja käytetään jonkin verran jouluistutuksissa ja suuria taas myydään sellaisenaan. Sen koristeellisuus perustuu tumman vihreisiin lehtiin ja tiilenpunaisiin kukintojen nuppuihin.


Skimmian hoito on helppoa. Sen paksut lehdet eivät heti kärsi kuivuudesta, eivätkä nuputkaan helposti putoa. Mikäli haluaa säilyttää kasvinsa kevääseen, sitä ei pidä päästää kuivumaan. Hieman viileämmässä ja valoisassa paikassa se säilyy helpommin.

Keväällä ulos puutarhaan. Kun skimmian saa säilymään elävänä kevääseen, se kannattaa istuttaa puutarhaan. Koska kasvi on ikivihreä, sitä ei kannata laittaa ihan aurinkoiseen paikkaan. Varjossa tai puolivarjossa myös maa pysyy tasaisen kosteana, jolloin skimmia selviää parhaiten.

Yllä olevassa kuvassa on oma skimmiamme, joka on istutettu kuvan ottamista edeltävänä keväänä maahan. Kuva on otettu lumettomana talvena uuden vuoden päivänä. Kasvi teki tuolloin myös kukkanuput sopivasti syksyllä, jolloin se periaatteessa oli jouluna samassa vaiheessa kuin myytävätkin kasvit. Kasvi jouduttiin sittemmin kuitenkin hävittämään rakennusprojektin tieltä.

Onkohan kenelläkään lukijalla upeaa skimmiaa puutarhassaan?


Katso myös:

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Joulukukkien hoito-ohjeita: jouluruusuista on iloa vuosia

Vaikka jouluruusut (Helleborus spp.) ovat minusta todella hyviä joulukukkia, niin niiden suomenkielistä nimeä voi ihmetellä. Niillä ei ole mitään tekemistä ruusujen kanssa, eikä ne normaalisti edes kukkisi jouluna. Kukat ovat silti tosi kauniita - tavallisimmin sellaisia "peruskukkia", joissa on viisi isoa terälehteä ja keskellä heteet ja emit.


Joulun jälkeen viileään. Jouluruusut voivat joulun ajan hyvin huoneenlämmössä. Kastella niitä täytyy, mutta usein kasvit myydään lähes lehdettöminä, joten eivät ne kovasti edes haihduta. Joulun jälkeen ne kannattaa kuitenkin nostaa viileään.

Vaikka jouluruusut pudottaisivat kaikki lehtensä kevään aikana, niin eivät ne silti välttämättä kuole. Kasvilla on hyvät juuret ja yleensä se lähtee kasvamaan ulos päästyään. Huhti-toukokuussa kasvi istutetaan puutarhaan kosteaan ja hieman varjoiseen kohtaan.

Voi kukkia ulkona joulunakin. Meillä jouluruusut ovat osoittautuneet varmoiksi kukkijoiksi. Ne kukkivat heti lumien sulamisen jälkeen. Muutama vuosi sitten lauhana talvena, jouluruusut kukkivat vuoden vaihteessa. Yllä oleva kuva on otettu uudenvuodenaattona, jolloin ne olivat puutarhan ainoat kukkivat kasvit. Lumettomana talvena jouluruusut ovat ehkä parasta hankien korviketta mitä toivoa voi.

Katso myös:



tiistai 1. tammikuuta 2013

Tämä blogi aloitti 1.1.2010 ja sen jälkeen:


  • Kirjoituksia: 79
  • Käyntejä yhteensä: 7 160 kävijää
  • Eniten käyntejä päivässä: 120 kävijää
  • Eniten käyntejä kuukaudessa: 1 321 kävijää

Kiitos kaikille Pienen puutarhan lukijoille! Kolme kivaa vuotta bloggaamista takana ja on kiinnostavaa nähdä, mistä kaikesta pääsen tänä vuonna tänne kirjoittamaan.