Lopullinen niitti aidan uusimiselle oli 12 vuotiaan kääpiökanadanhemlokkimme (Tsuga canadensis 'Nana') näkeminen, jonka kanit olivat käytännössä tuhonneet. Toki ne ovat viime vuosina syöneet montaa muutakin kasvia ja tämän lisäksi pihaan ilmestyy öisin uusia kuoppia.
Kääpiökanadanhemlokki (Tsuga canadensis 'Nana) kanien käsittelyn jälkeen.
Ihan ensimmäiseksi tarvitsimme faktatietoja kanien torjunnasta, sillä parempi on tehdä aita kerralla mahdollisimman kunnolla. Onneksi Helsingin kaupungin rakennusosasto on julkaissut verkossa erittäin hyvän oppaan Kanit Helsingissä ja kanivahinkojen torjunta. Lisäksi kaupungilla on niin paljon kokemusta kanivahingoista ja niiden torjunnasta, joten luottamus oppaaseen on siksi korkea.
Oppaan mukaan (s. 34-35) kanien torjuntaan käytetään pienisilmäistä (ø 3 cm) ruostumatonta metalliverkkoa. Verkolla pitäisi olla korkeutta metri ja lisäksi se pitää upottaa maan sisälle 20-30 senttimetrin syvyyteen. Vaihtoehtoisesti alareuna voidaan taivuttaa vaakasuoraan kanien tulosuuntaa kohden. Kanithan pyrkivät alittamaan aitoja kaivamalla ja aloittavat kaivamisen yleensä esteen tyveltä.
Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja verkon metsästykseen. Löysimme Rautarantalasta Voliplastin sinkittyä muovipinnoitettua metalliverkkoa, jonka silmäkoko on 2,5 senttimetriä. Ostimme sitä metrin korkuisena. Lisäksi ostimme heräteostoksena yhden rullan silmäkooltaan 1,2 senttimetriä olevaa ohuempaa metalliverkkoa. Verkot ovat todella laadukkaita, sillä palautimme ensimmäisen kaupan toimittamat hieman halvemmat verkot rikkoutuneen muovipinnoitteen ja ruosteen takia. Haimme rautakaupasta harjateräksestä valmistettuja, vihreäksi maalattuja aitatolppia ja lisäksi jykevämmät tolpat tontin kulmiin.
Työ alkoi vanhojen verkkojen poistamisella ja "ojan" kaivamiselle. Aitatolppia laitoimme 190 senttimetrin välein. Verkko oli todella tukevaa, mikä tarkoittaa sitä, että sen pingottaminen siististi rinteessä ei ollut mikään helppo temppu. Oikean tekniikan opittuamme, saimme aidasta kuitenkin mielestämme tosi hyvän. Huomasimme, että verkko on katkaistava aina siinä kohdassa, jossa rinteen kaltevuus muuttui. Muuten verkkoa ei saanut pingoitettua suoraksi. Kiinnitimme verkon aitatolppiin vihreällä rautalangalla.
Niissä kohdissa, joissa verkkoa ei pystynyt upottamaan riittävän syvälle, liitimme alaosaan 25 senttimetrin kaistaleen sitä pienisilmäisempää verkkoa, joka ohuempana kääntyi helposti vaakasuoraan. Koska verkkoa ei saanut 120 senttimetrin levyisenä, emme saaneet aidasta ihan metrin korkuista. Täytyy siis varautua tekemään lumitöitä kaikkein lumisimpina talvina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti