Jäävätkö salkopavut taas syömättä

Syömme leikkopapuja pitkin vuotta aina silloin kun niitä on kaupan pakastekasvissekoituksissa mukana. Ne ovat kauniin vihreitä, terveellisiä, eikä maussakaan ole valittamista. Jostain syystä emme kuitenkaan kerää niitä koskaan omasta puutarhastamme. Ja tänä vuonna näyttää käyvän samoin. 


Kylvin niitä tänä vuonna kasvihuoneeseen köynnöskasveiksi. Riippuvat palot ovat tosi koristeellisen ja herkullisen näköisiä, mutta siinä ne näyttävät taas jäävän syömättä. Ehkä oikea syy onkin juuri se, että ne ovat liian komeita kerättäviksi. Ehkäpä täytyy vain yrittää kylmettää sydän ja kerätä julmasti palot ruokiin ja siten yrittää vihdoin rikkoa tämä typerä perinne.

Keijunkukat eivät olekaan pelkkiä lehtiperennoja

Viime vuosina on Suomessakin myyty keijunkukista (Heuchera sp.) monia erilaisia lajikkeita, joiden lehtimuodot ja värit vaihtelevat perinteisemmästä korallikeijunkukasta. Keijunkukat edustavat minusta hyvin 2000-luvun suomalaista puutarhakulttuuria, kukat eivät olekaan enää se ykkösjuttu, vaan lehdet ovat kasvin koristeellisin osa. Onhan monia lehtiperennoja tietysti viljelty meillä pitkään, mutta minusta keijunkukissa on silti jotain "uutta henkeä" vanhoihin lehtiperennoihin verrattuna.

Mekin olemme kokeilleet monia eri keijunkukkalajikkeita ja suosittelemisen arvoisia ne kaikki ovat. Minusta niissä on ollut vain muutamia hankalia piirteitä: niitä ei juuri pysty itse lisäämään, niiden yhdistely keskenään ei välttämättä tee niistä koristeellisimpia ja suuret kukinnot ovat aika rumat, tai siis näin ajattelin ennen.

Seuraan englantilaista Design for Living -blogia ja siellä oli tänä kesänä kirjoitus keijunkukkien kukinnoista leikkokukkina. Blogin pitäjä Oliver Thornton kertoo laittavansa keijunkukkien kukintoja vanhoihin lasipulloihin ja laittoi niistä pari kuvaa blogiinsa (linkki kuviin). Kuvia katsellessani huomasin, että kukinnothan ovat itse asiassa todella kauniita, ne pitää vain nostaa silmien korkeudelle ja tuoda tosiaan vaikka sisälle.

Koska meiltä ei löydy vanhoja pulloja, niin keijunkukat ovat saaneet kukkia ihan rauhassa pihalla, mutta olen kyllä monta kertaa pysähtynyt katselemaan niitä läheltä. Itse asiassa en enää kaipaa ollenkaan niiden lehtiä, vaan nautin täysillä niiden kukinnasta.

Bourbonruusu 'Louise Odier' x

Puutarhassamme ei kasva monia ruusuja - vielä. Joitakin kuitenkin kasvaa ja 'Louise Odier' niistä on juuri nyt parhaassa kukassa. Ruusuissa on se kiva puoli, että niiden historiasta pääsee helposti selville. Suomeksikin on hyviä ruusukirjoja, kuten Suomalainen ruusukirja (Alanko, Joy, Kahila ja Tegel, 2002).

'Louise Odier' kukkii runsaasti ja sen kukat ovat voimakkaan kerrotut. Lisäksi kukat tuoksuvat erittäin hyvältä. Kasvien vaaleanpunaiset kukat ovat siitä kivoja, että ne kuten myös valkoiset kukat loistavat jo hämärtyvissä kesäilloissa. Lajikkeesta sanotaan, että se tekee pääkukinnan jälkeen yksittäisiä kukkia loppukesän ajan - se jää nähtäväksi.

Nyt jos olisi kaunis vanha maljakko, kävisin hakemassa muutaman kukan myös pöydälle.

Jos joku osaa kertoa kuka Louise Odier oli, niin olisin kiinnostunut kuulemaan. Wikipediassakin näytti artikkeli olevan saksaksi, joten en ymmärtänyt siitä mitään.

Suomen ruususeuran kuvia Louise Odier x -lajikkeesta.