Bourbonruusu 'Louise Odier' x

Puutarhassamme ei kasva monia ruusuja - vielä. Joitakin kuitenkin kasvaa ja 'Louise Odier' niistä on juuri nyt parhaassa kukassa. Ruusuissa on se kiva puoli, että niiden historiasta pääsee helposti selville. Suomeksikin on hyviä ruusukirjoja, kuten Suomalainen ruusukirja (Alanko, Joy, Kahila ja Tegel, 2002).

'Louise Odier' kukkii runsaasti ja sen kukat ovat voimakkaan kerrotut. Lisäksi kukat tuoksuvat erittäin hyvältä. Kasvien vaaleanpunaiset kukat ovat siitä kivoja, että ne kuten myös valkoiset kukat loistavat jo hämärtyvissä kesäilloissa. Lajikkeesta sanotaan, että se tekee pääkukinnan jälkeen yksittäisiä kukkia loppukesän ajan - se jää nähtäväksi.

Nyt jos olisi kaunis vanha maljakko, kävisin hakemassa muutaman kukan myös pöydälle.

Jos joku osaa kertoa kuka Louise Odier oli, niin olisin kiinnostunut kuulemaan. Wikipediassakin näytti artikkeli olevan saksaksi, joten en ymmärtänyt siitä mitään.

Suomen ruususeuran kuvia Louise Odier x -lajikkeesta.

Omia mansikoita

Puutarhamme ei ole mikään hyötypuutarha, tai siis sanan perinteisessä mielessä. Kyllähän kasvien harrastaminen voi sinällään olla hyödyllistä, vaikka kyseiset kasvit eivät ruoaksi kelpaisikaan. No joka tapauksessa puutarhan alkuaikoina ostimme muutamia mansikoita. Mansikkamaa purettiin jo heti seuraavana keväänä kasvihuoneen tieltä ja ne joutuivat tontin takareunaan. Mansikat joutuivat vielä ahtaammalle kun perustimme paikalle parsapenkin.

Tänään huomasimme sattumalta, että nuo kaltoin kohdellut mansikantaimet olivat tehneet kunnon mansikoita. Ilmeisesti myös rastaat eivät olleet uskoneet viljelyymme,sillä marjat olivat jääneet myös niiltä huomaamatta.
Mansikoita tuli yhteensä litran verran ja nyt ne odottavat jääkaapissa, jotta saamme tehtyä niistä jotain riittävän hienoa jälkiruokaa.

Lihansyöjäkasveja "kesäkukkina"

Muualla maailmassa lihansyöjäkasveja voidaan kasvattaa puutarhakasveina, joko keinotekoisissa minisoissa tai kesäkukkien tapaan astioissa. Viime vuonna kävimme Chelsean puutarhanäyttelyssä Englannissa ja näimme siellä muutamilla osastoilla toinen toistaan kauniimpia tötterölehtiä (Sarracenia sp.) ja kannukasveja (Nepenthes sp.). Noita on vielä pakko itsekin kokeilla ajattelimme.

Tänä vuonna saimme hieman sattumalta mahdollisuuden hankkia neljä melko korkeaa tötterölehteä. Niistä kaksi on kirjavaa, yksi vihreä- ja yksi punalehtinen. Istutimme ne turpeeseen ja peitimme yläosan vielä elävällä sammaleella.

Tarkoitus oli pitää ruukkua portailla, johon paistaa voimakkaasti koko päivän aurinko, ihan niin kuin soilla, ja jossa sitä olisi helppo ihailla monta kertaa päivässä. Kesä on ollut kuitenkin niin kylmä ja tuulinen, että tötterölehdet selvästi kärsivät ja lisäksi pisimmät lehdet alkoivat kaatuilla.

Nyt kun ruukku on ollut kasvihuoneen pöydällä on uusia lehtiäkin alkanut kasvaa. Niin ja myös nuppuja on ilmestynyt, mutta ei vielä avonaisia kukkia. Kasvihuoneessa on vain oltava tosi tarkkana, että ruukku ei pääse kuivahtamaan. Toistaiseksi ne ovat pysyneet hyvin hengissä. Toivottavasti näitä nähtäisiin tulevina vuosina myynnissä vaikka hieman hintavia ovatkin.

En ole päivittänyt blogia noin vuoteen, sillä kamerani hajosi viime kesänä ja siinä samalla loppui into valokuvaamiseen. No nyt sain vihdoin uuden kameran ja toivottavasti myös blogikin saa siitä uutta nostetta.