Ruusunätkelmä - kuin monivuotinen tuoksuherne

Tuoksuherneitä (Lathyrus odoratus) kasvatetaan "oikeaoppisesti" meillä harvoin. Niiden siemeniä ostetaan helposti, mutta loppujen lopuksi siemenet tökitään joko kasvimaan reunalle tai sitten johonkin kesäkukka-astiaan. Jotta tuoksuherneet pääsevät näyttämään minkä takia niitä on jo vuosisatoja jalostettu, pitää ne huolellisesti esikasvattaa, latvoa, istuttaa hyvään paikkaan ja tukea riittävän hienolla köynnöstuella. Tuoksuherneistä pitääkin kirjoittaa lisää myöhemmin.

Ruusunätkemä (Lathyrus latifolius) muistuttaa monella tapaa tuoksuhernettä, mutta on puutarhurin kannalta kätevämpi kasvi, sillä se on monivuotinen. Jonain talvina se saattaa meillä kuolla, mutta se kannattaa silloin hankkia pihaan uudestaan. Siitä on olemassa monia lajikkeita, joista meillä on 'White Pearl'. 

'White Pearl' ei näytä tekevän (juuri) lainkaan palkoja, joten kasvi jaksaa kukkia syksyyn asti. Tuoksuherneethän ainakin meidän kokemuksen mukaan lopettavat kukinnan heti, jos kuihtuneita kukintoja ja kehittyviä palkoja ei poista muutaman päivän välein.

Meidän ruusunätkelmien tukena on muutama omenapuun oksista roikkuvia naruja. Sitä pitää hieman auttaa kiipeämisessä, mutta jo nyt kasvit ovat pari metriä korkeita ja niissä on runsaasti kukintoja. Talveksi versot kuolevat ja lehtiruusukkeen päälle laitamme muutaman kuusen oksan lunta keräämään ja suojelemaan kevätauringolta, Tuholaisia ruusunätkelmässä ei ole ollut.

Suotta vieroksuttu kultakärsämö

Siankärsämöä muistuttava kultakärsämö (Achillea filipendula) on Suomessa harvoin käytetty perenna. Se on siankärsämöä korkeampikasvuisempi ja nousee hienosti esille muiden kasvien joukosta.

Kultakärsämö suositumpi muualla ja muun muassa englantilaisessa puutarhassa se on käytännössä pakollinen kasvi. Peruskultakärsämö on kirkkaan keltainen, joka tuo auringonpaisteen pihaan näin viileänäkin kesänä. Siitä on myös monia eri sävyisiä ja korkuisia lajikkeita, joita meillä ei vielä (toistaiseksi) ole. Seuraavaksi haluaisimme kuitenkin hankkia Moonshine-lajikkeen, joka on matalampi, harmaalehtinen ja kukkii vaaleankeltaisin kukin. Sitä näyttää olevan myös Suomessa myynnissä.

Kiiltoleimun ensimmäinen kukinta

Meillä oleva kiiltoleimukanta (Phlox maculata) on saatu naapureilta, emmekä tiedä sen lajiketta. Kiiltoleimut ovat syysleimuja parempia perennoja siinä mielessä, että niihin ei tule härmää yhtä helposti. Härmä on kasveja vaivaava sienitauti, joka kasvattaa valkoista rihmastoa lehtien yläpinnoille ja siten rumentavat kasvuston. Kiiltoleimut ovat muuten hyvin saman näköisiä kuin syysleimut.

Valkoiset kiiltoleimumme ovat tietenkin valkoisessa kukkaryhmässämme. Niitä on monessa eri kohdassa, joten kukinnan aikaan koko perennapenkki näyttää olevan täydessä kukassa. Kuitenkin kiiltoleimu kukkii normaalisti hieman turhan aikaisin, eli vielä kun monet muutkin kasvit ovat kukassa. Tähän liittyen kuulimme kuitenkin ystävältämme hyvän niksi. Osa versoista kannattaa latvoa juhannuksena, jolloin kukinta siirtyy muutaman viikon pidemmälle. Latvotut kasvit haaroittuvat ja kukkivat jopa runsaammin kuin latvomattomat. Ne jäävät myös hieman matalemmiksi kuin latvomattomat leimut.

Ne latvomattomat kiiltoleimut ovat nyt aloittaneet kukintansa. Laitan myöhemmin uuden kuvan latvotuista, kukkivista kiiltoleimustamme.