Olemme tilanneet joitakin kertoja saksankurjenmiekkoja (Iris germanica) Ranskasta Cayeux'n taimitarhalta. Cayeux on jalostanut kurjenmiekkoja yli 100 vuotta ja heiltä löytyykin satoja upeita lajikkeita. Kannattaa selata heidän nettisivujaan.
Eilen tulikin pahvilaatikkoon pakattuna taas muutamia meille uusia lajikkeita. Ne toimitetaan lehdet leikattuina ja ilman multaa. Maahan päästessään, ne kasvattavat nopeasti uudet juuret. Monesti syksyllä ostamamme kurjenmiekat ovat kukkineet jo seuraavana vuotena ja parin vuoden kuluttua niitä on jo päässyt lisäämään jakamalla.
Kasvien mukana tuli myös hyvät istutus- ja kasvatusohjeet. Tilaaminen Cayeux:stä onnistuu helposti ja voimme suositella sitä erityisesti niille, jotka haluavat kokeilla hieman erikoisempia lajikkeita. Toivottavasti joku suomalainen taimitarha ottaisi myös nykyistä laajemman valikoiman saksankurjenmiekkoja viljelyyn, sillä kokemustemme mukaan, Cayeux'n lajikkeiden kukkien koko on huomattavasti suurempi kuin Suomessa viljeltyjen kurjenmiekkojen kukat yleensä.
torstai 2. elokuuta 2012
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Näin ei saisi käydä: verenpisarassa marjoja!
"Verenpisarasta pitää poistaa kuihtuneet kukat, jotta se jaksaisi kukkia koko kesän" - joo, joo, tiedetään.
Osa verenpisaralajikkeista tuskin koskaan tekee marjoja, mikä ehkä johtuu jalostuksen myötä kehitetyistä kukista, jotka eivät enää pölyty kunnolla. Ainakin osa perinteisemmän näköisistä lajikkeista tekee vielä marjoja heti kun silmä välttää.
No meidän tapauksessa on turha syyttää kasvia, sillä myönnän, että heinäkuun puolivälin jälkeen en ole jaksanut poistaa siitä kuihtuneita kukkia. Viitseliäisyys vain lomaillessa herpaantui ja tässä on lopputulos. Mutta itse asiassa verenpisaran marjatkin näyttävät ihan kauniilta ja niitä näkee aika harvoin.
Ehkä kuitenkin pitää nyt käydä tuo kasvi läpi ja poistaa kaikki marjat. Voimakkaasti lannoittamalla se ehtinee vielä aloittaa kerran runsaan kukinnan ennen syksyn tuloa.
Osa verenpisaralajikkeista tuskin koskaan tekee marjoja, mikä ehkä johtuu jalostuksen myötä kehitetyistä kukista, jotka eivät enää pölyty kunnolla. Ainakin osa perinteisemmän näköisistä lajikkeista tekee vielä marjoja heti kun silmä välttää.
No meidän tapauksessa on turha syyttää kasvia, sillä myönnän, että heinäkuun puolivälin jälkeen en ole jaksanut poistaa siitä kuihtuneita kukkia. Viitseliäisyys vain lomaillessa herpaantui ja tässä on lopputulos. Mutta itse asiassa verenpisaran marjatkin näyttävät ihan kauniilta ja niitä näkee aika harvoin.
Ehkä kuitenkin pitää nyt käydä tuo kasvi läpi ja poistaa kaikki marjat. Voimakkaasti lannoittamalla se ehtinee vielä aloittaa kerran runsaan kukinnan ennen syksyn tuloa.
Jättiläisperennoja, osa 2: tähkäkimikki
Juttusarjani suurikokoisista perennoista jatkuu tällä kertaa tähkäkimikillä (Cimicifuga racemosa). Meillä oleva kasvi on ostettu yli kymmenen vuotta sitten Lepaan puutarhaoppilaitoisen taimitarhalta ja se on menestynyt meillä todella hyvin. Se on kaunis kasvi myös silloin kun se ei kuki.
Tähkäkimikki kasvattaa heti keväällä kauniit, moneen kertaan "haaroittuneet" lehdet. Lehdet ovat täysin vaakasuorassa asennossa, mikä tekee lehdistöstä ihan omanlaisensa muiden kasvien joukossa. Heinäkuun lopulla, kimikki kasvattaa korkeat kukkavarret ja niihin pitkät kukkatähkät. Kukkien väri on valkoinen ja niissä pörrää paljon mehiläisiä ja kimalaisia.
Tähkäkimikki jää varmaan helposti hankkimatta taimimyymälästä monien muiden kasvien joukosta. Nyt kun se kuitenkin meillä on, niin ei siitä hentoisi luopua. Se on helppohoitoinen, sitä eivät vaivaa mitkään kasvitaudit ja tuholaiset ja se kukkii kauniisti oli kesä sitten helteinen tai viileä. Se on myös aika tukevavartinen, joten se ei hätkähdä pienistä tuulistakaan. Me olemme laittaneet tähkäkimikin perennaryhmän takaosaan, josta sen korkea kukinnot nousevat hyvin esille.
Tähkäkimikki kasvattaa heti keväällä kauniit, moneen kertaan "haaroittuneet" lehdet. Lehdet ovat täysin vaakasuorassa asennossa, mikä tekee lehdistöstä ihan omanlaisensa muiden kasvien joukossa. Heinäkuun lopulla, kimikki kasvattaa korkeat kukkavarret ja niihin pitkät kukkatähkät. Kukkien väri on valkoinen ja niissä pörrää paljon mehiläisiä ja kimalaisia.
Tähkäkimikki jää varmaan helposti hankkimatta taimimyymälästä monien muiden kasvien joukosta. Nyt kun se kuitenkin meillä on, niin ei siitä hentoisi luopua. Se on helppohoitoinen, sitä eivät vaivaa mitkään kasvitaudit ja tuholaiset ja se kukkii kauniisti oli kesä sitten helteinen tai viileä. Se on myös aika tukevavartinen, joten se ei hätkähdä pienistä tuulistakaan. Me olemme laittaneet tähkäkimikin perennaryhmän takaosaan, josta sen korkea kukinnot nousevat hyvin esille.
Lue myös
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)