Vasemmanpuoleisen narsissin lajike on 'Jenny' ja oikeanpuoleisen 'Jetfire'.
Narsissit ovat hyvin helppohoitoisia ruukkukukkia, mutta niitäkään ei pidä päästää kuivumaan. Lämpötilasta riippuen niitä kannattaa kastella muutaman päivän välein.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Narsissit ulkoilemassa
Toimme mökille narsisseja (Narcissus) pääsiäiseksi. Koska mökissä on arkena viileää, ne kukkivat varmasti pitkään. Muuten kotioloissakin niiden kukintaa voi yrittää pidentää viemällä ne välillä ulos. Pakkaseen niitä ei kannata jättää, vaikka ne lyhyen aikaa sen todennäköisesti kestävätkin.
Tänään oli taas aurinkoinen päivä ja lämpötila nousi plussan puolelle. Nostimme narsissiruukut portaille nauttimaan kevätpäivästä. Jotenkin uskomatonta, että jo muutaman viikon kuluttua puutarhassa kukkii ensimmäiset sipulikukat. Mutta vielä saa aurinko paistaa monena päivänä, jotta nämä hanget ovat kadonneet.
Narsissit ovat hyvin helppohoitoisia ruukkukukkia, mutta niitäkään ei pidä päästää kuivumaan. Lämpötilasta riippuen niitä kannattaa kastella muutaman päivän välein.
Narsissit ovat hyvin helppohoitoisia ruukkukukkia, mutta niitäkään ei pidä päästää kuivumaan. Lämpötilasta riippuen niitä kannattaa kastella muutaman päivän välein.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Kevään aloitus: perinteinen sipulikukkanäyttely
Jo muutaman vuoden ajan loviisalainen Villi Niitty on järjestänyt Helsingissä sipulikukkanäyttelyn. Tänä vuonna se järjestetään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa 16.3.-24.3.2013.
Käymme joka vuosi näyttelyssä, sillä siellä on puutarhaharrastajalle paljon nähtävää. Vaikka näyttely ei pinta-alaltaan olekaan suuri, ovat kaikki esiteltävät kasvit erikoisuuksia. Ruukkuihin ja laatikoihin istutetut kasvit ovat sinällään kauniita, mutta yhtä tärkeää on niihin liittyvät tarinat. Kaikki kukat kun kuuluvat historiallisiin lajikkeisiin, joista Villi Niityn Else ja Vesa Leivo kertovat näyttelyvieraille.
Tänä vuonna ihastuin erityisesti kuvassa olevaan Rembrand-tulppaaniin. Täytyykin syksyllä seurata tuleeko sitä Villi Niityllä myyntiin. Tuon lajikkeen kukkien viiruisuus muuten johtuu kasviviruksesta, toisin kuin nykyisillä lajikkeilla, joihin se on saatu aikaan jalostuksella.
Yksi historiallinen tulppaanilajike meillä onkin. Toivottavasti se kukkii taas keväällä, niin saan siitä kuvan myös tänne blogiin.
Käymme joka vuosi näyttelyssä, sillä siellä on puutarhaharrastajalle paljon nähtävää. Vaikka näyttely ei pinta-alaltaan olekaan suuri, ovat kaikki esiteltävät kasvit erikoisuuksia. Ruukkuihin ja laatikoihin istutetut kasvit ovat sinällään kauniita, mutta yhtä tärkeää on niihin liittyvät tarinat. Kaikki kukat kun kuuluvat historiallisiin lajikkeisiin, joista Villi Niityn Else ja Vesa Leivo kertovat näyttelyvieraille.
Tulppaani 'Royal Souvereign', jalostusvuosi ei ole tiedossa
Tänä vuonna ihastuin erityisesti kuvassa olevaan Rembrand-tulppaaniin. Täytyykin syksyllä seurata tuleeko sitä Villi Niityllä myyntiin. Tuon lajikkeen kukkien viiruisuus muuten johtuu kasviviruksesta, toisin kuin nykyisillä lajikkeilla, joihin se on saatu aikaan jalostuksella.
Yksi historiallinen tulppaanilajike meillä onkin. Toivottavasti se kukkii taas keväällä, niin saan siitä kuvan myös tänne blogiin.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Kamelian kukka muistuttaa pioneitamme
Hankimme viikonloppuna itsellemme kamelian (Camellia japonica). Myynnissä oli puna- ja kelta-valkokukkaisia kasveja. Päädyimme ostamaan 'Brushfield's Yellow' -lajikkeen, sillä se oli kauniin näköinen, vaaleat kukat erottuivat hyvin lehdistöstä ja myös lajike oli mainittu.
Vaikka kukkien ulkonäkö onkin se tärkein asia, niin aina on kiva tietää myös kasvin lajike. 'Brushfield's Yellow' löytyikin Camellia Societyn tietokannasta, jonka tietojen perusteella siitä pääsi löytämään muitakin tietoja. Lajikkeen on jalostanut vuonna 1968 australialainen Keith Brushfield. Kukan muotoa kuvataan anemone-kukkaiseksi, jota käytetään myös pionien lajikkeiden kuvauksissa ja kukka muistuttaakin pienikokoista pionin kukkaa.. Keltainen väri on muuten kamelioissa ilmeisesti edelleenkin melko harvinainen.
Kameliaa ei kunnolla pysty kasvattamaan kotioloissa, mikäli sille ei talvella pysty tarjoamaan viileää ja valoisaa paikkaa. Mökkimme pitäisikin siis olla sille hyvä paikka. Toivottavasti kasvi ei kärsi kasvuolosuhteiden muutoksesta, sillä siinä on pieneen kokoonsa nähden paljon nuppuja.
Nyt kun kevätaurinko pääsee paistamaan todella kirkkaana kuistin ikkunoista sisälle mökkiin, sijoitimme kamelian kauas ikkunoista. Kesällä auringon paistaessa korkeammalta, kuistille ei tule aivan yhtä paljoa suoraa auringon valoa. Silloin kameliankin voi varmaan nostaa sinne.
Kamelia viihtyy runsaassa hajavalossa, mutta voimakasta auringonvaloa kannattaa varoa. Tämänkään kasvin multaa ei saisi päästää rutikuivaksi eikä sitä toisaalta myöskään saa pitää liian märkänä. Kasvi pitää hieman happamasta mullasta. Mullan joukkoon olisi hyvä sekoittaa esimerkiksi alppiruusuille tarkoitettua multaa, mutta en tiedä onko se välttämätöntä. Hyvin hoidettuna, kasvi on todella pitkäikäinen.
Helsingin talvipuutarhassa on muuten edelleen yli satavuotias kamelia, joka kuului aikoinaan Aurora Karamzinille. Karamzin oli merkittävä vaikuttaja Suomessa ja hänen merkityksensä näkyy edelleen mm. monissa pääkaupunkiseudun nimissä kuten Auroran sairaala, Auroran katu, Karamzinin koulu jne. Hänelle kuuluneista kamelioistaan yksi ei kestänyt kuitenkaan talvipuutarha remonttia, vaan kuoli parisen vuotta sitten.
Vaikka kukkien ulkonäkö onkin se tärkein asia, niin aina on kiva tietää myös kasvin lajike. 'Brushfield's Yellow' löytyikin Camellia Societyn tietokannasta, jonka tietojen perusteella siitä pääsi löytämään muitakin tietoja. Lajikkeen on jalostanut vuonna 1968 australialainen Keith Brushfield. Kukan muotoa kuvataan anemone-kukkaiseksi, jota käytetään myös pionien lajikkeiden kuvauksissa ja kukka muistuttaakin pienikokoista pionin kukkaa.. Keltainen väri on muuten kamelioissa ilmeisesti edelleenkin melko harvinainen.
Kameliaa ei kunnolla pysty kasvattamaan kotioloissa, mikäli sille ei talvella pysty tarjoamaan viileää ja valoisaa paikkaa. Mökkimme pitäisikin siis olla sille hyvä paikka. Toivottavasti kasvi ei kärsi kasvuolosuhteiden muutoksesta, sillä siinä on pieneen kokoonsa nähden paljon nuppuja.
Nyt kun kevätaurinko pääsee paistamaan todella kirkkaana kuistin ikkunoista sisälle mökkiin, sijoitimme kamelian kauas ikkunoista. Kesällä auringon paistaessa korkeammalta, kuistille ei tule aivan yhtä paljoa suoraa auringon valoa. Silloin kameliankin voi varmaan nostaa sinne.
Kamelia viihtyy runsaassa hajavalossa, mutta voimakasta auringonvaloa kannattaa varoa. Tämänkään kasvin multaa ei saisi päästää rutikuivaksi eikä sitä toisaalta myöskään saa pitää liian märkänä. Kasvi pitää hieman happamasta mullasta. Mullan joukkoon olisi hyvä sekoittaa esimerkiksi alppiruusuille tarkoitettua multaa, mutta en tiedä onko se välttämätöntä. Hyvin hoidettuna, kasvi on todella pitkäikäinen.
Helsingin talvipuutarhassa on muuten edelleen yli satavuotias kamelia, joka kuului aikoinaan Aurora Karamzinille. Karamzin oli merkittävä vaikuttaja Suomessa ja hänen merkityksensä näkyy edelleen mm. monissa pääkaupunkiseudun nimissä kuten Auroran sairaala, Auroran katu, Karamzinin koulu jne. Hänelle kuuluneista kamelioistaan yksi ei kestänyt kuitenkaan talvipuutarha remonttia, vaan kuoli parisen vuotta sitten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
