tiistai 13. huhtikuuta 2021

Kokemuksia naavatillandsioiden kasvattamisesta kotona

Naavatillandsia (Tillandsia usenoides) on yksi kaikkien aikojen lempikasveistani. Nyt kun olen viimein onnistunut niiden kasvattamisessa, ajattelin jakaa omat kokemukseen perustuvat vinkkini. Koska asiaa on paljon, jaan tämän teksti ainakin kolmeen eri kirjoitukseen, joista tässä ensimmäinen.
  1. Kastelu, valo, lämpötila
  2. Eri kasvatustapoja
  3. Naavatillandsian eri muodot ja kannat


Tätä Jardín Botánicossa (Puerto de Cruz) puutarhan portin luona 
olevaa naavatillandsioiden peittämää puuta muistan ihailleeni jo lapsena.


Olen vuosikymmenien aikana yrittänyt kasvattaa naavatillandsioita muutamaan otteeseen, mutta aina epäonnistunut siinä. Viime kesänä päätin taas yrittää, mutta nyt oikein tosissani. Ja nyt näyttää siltä, että olen tehnyt ainakin jotain oikein, koska vanhin yksilö on ollut hyvissä voimissa jo 11 kuukauden ajan. 

Seuraavat ohjeet perustuvat siis kokemukseeni naavatillandsioiden kasvattamisesta Suomen olosuhteissa. En väitä, etteikö niiden kasvattaminen onnistuisi vähemmälläkin vaivalla, mutta uskon, että näin se ainakin onnistuu. :)

Tärkein asia: kastele paljon, siis PALJON

Alkuvaiheessa luin monia varoituksia siitä, että tiiviit naavatillandsiapehkot mädäntyvät helposti keskeltä, jos niiden ei anneta kastelujen välissä kuivua kunnolla. Lisäksi yleensä kehotetaan kastelu tekemään sumuttamalla.

Itse en toimi näin, koska olen huomannut, ettei mätäneminen ole meillä oikea riski (kasvit kuivuvat kaikissa olosuhteissa silti liiankin nopeasti) ja en usko kasvien saavan riittävästi vettä pelkällä sumuttamisella. Kasvihuoneissa ja trooppisissa maissa ilmankosteus on niin paljon korkeampi, että ehkä nuo neuvot ovat siellä ihan relevantteja.

Kastelen kasveja siis käytännössä pelkästään uppokastelemalla.

Vinkit kasteluun:

  1. Kastele upottamalla (5-30 min.) vähintään kerran vuorokaudessa. Hienolehtisiä kasveja olisi hyvä kastella vieläkin useammin (esim. 2-3 kertaa vuorokaudessa). Kastelua kannattaa tihentää myös keskitalvella, jolloin huoneilma on todella kuivaa.
  2. Kastelun voi tehdä hyvin aamulla tai illalla. Itse kastelen useimmiten aamulla, koska kuvittelen kasvien niin kestävän paremmin auringon paistetta. Toisaalta iltakastelua puoltaa ehkä se, että kasvit pysyvät silloin hieman pidempään kosteina, jota siis pidän hyvänä asiana. En osaa suositella jompaa kumpaa, mutta ehkä sekin on hyvä tieto, että molemmat tavat siis käyvät.
  3. Tavallinen vesijohtovesi riittää (ainakin Helsingissä) hyvin ja kätevintä on pitää ämpärissä aina vettä, jolloin kastelu on mahdollisimman vaivatonta. Vettä ei tarvitse vaihtaa kastelujen välillä. Lannoittamisesta en osaa vielä sanoa muuta, kuin käsittääkseni tillandsiat ottavat typen eri muodossa kuin suurin osa kasveista. Siksi tavallinen huonekasvilannoite ei ehkä ole se sopivin. Yritän paneutua tähän asiaan jossain vaiheessa lisää.

Valoisa paikka, mutta ei paahdetta

Olen kokeillut naavatillandsioiden kasvatusta ulkona osittaisessa auringonpaisteessa, ulkona varjossa ja sisällä. Tässä kokemukset.

  • Talvella: kasvatan naavatillandsioita hyvin lähellä itäikkunaa, jotta ne saavat kaiken mahdollisen päivänvalon. Lisäksi kasvien yläpuolella on kasvivalaisin, joka on päällä 12 tuntia vuorokaudessa. Yksi naavatillandsiakanta viihtyi näissä olosuhteissa jopa niin hyvin, että jaksoi talvella tehdä muutaman kukankin.


  • Kesällä:
    • Sisällä: kasvit muuttavat kanssamme toukokuussa mökille. Kuistin katossa on tanko, josta ne koukkujen avulla riippuvat. Kuisti on valoisa, mutta aurinko ei pääse suoraan paistamaan kasveihin. Kuistilla ne näyttävät viihtyvän oikeinkin hyvin.


    • Ulkona: kasvatin parisen kuukautta yhtä naavatillandsiakantaa myös ulkona, koska hollantilainen Eric Gouda kasvattaa kyseistä kantaa kesällä omalla pihallaan. Aluksi pidin niitä aurinkoisessa paikassa, mutta koska ne eivät näyttäneet hyvinvoivilta, siirsin ne jonkin ajan kuluttua varjoisaan kohtaan. En tiedä miksi, mutta ne eivät näyttäneet viihtyvän, vaan kasveista kuoli osia nopeammin kuin mitä ne ehtivät toisesta päästä kasvaa. Siirsin ne parin kuukauden kokeilun jälkeen kuistille ja kuivuminen näytti loppuvan heti.

(Viileä) huoneenlämpö käy hyvin

Ensinnäkin, kahden hortonomin asunnossa kasvien viihtyvyys on aina etusijalla ja kotonamme onkin aika viileää talvella. Lähtökohtana voi kuitenkin pitää sitä, että mitä lämpimämpi ilma on, sitä enemmän naavatillandsioita pitää kastella. Ja varmaan sanomattakin on selvää, että sen ikkunan alla oleva lämpöpatteri oli koko talven kiinni, jonka päällä naavatillandsiat olivat.

Tein kuitenkin kokeen, jossa tein loppukesällä kaksi samankokoista ”nippua” tuosta Eric Goudalta ostamastani naavatillandsiakannasta. Toisen nipun toin talveksi kotiin kerrostaloasuntoon ja toisen jätin mökille, jossa lämpötila pysyy 5-8 asteessa. Kotona kastelin kasvin päivittäin upottamalla, mutta mökillä vain kerran viikossa suihkuttamalla nipun aivan märäksi.

En tiedä mikä meni vikaan, sillä vaikka tammikuuhun asti naavatillandsia näytti mökillä viihtyvän ihan hyvin, niin yhden viikon aikana se kuoli kokonaan. En tiedä johtuiko tuo liian pitkään jatkuneesta kylmästä vai mistä, mutta jatkossa en kyllä niitä uskalla jättää mökille. Eric Gouda kertoi kasvattavansa kyseistä kantaa huoneessa, jossa lämpötila putoaa talviöisin 5 asteeseen eli siltä pohjalta kannan pitäisi kestää kylmää. Itse en siis ainakaan näissä olosuhteissa ja tällä hoidolla onnistunut.

torstai 10. toukokuuta 2018

Citykanit hittoon - näin asensimme verkkoaidan

Villikanit (Oryctolagus cuniculus) asettuivat tälle alueelle muutama vuosi sitten ja niiden määrä on kasvanut huimasti. Vaikka kannan huippua ei ole vielä saavutettu, niitä on silti aivan liikaa. Jo viime vuonna pohdiskelimme harvasilmäisen verkkoaidan vaihtamista tiheämpään, mutta nyt laitoimme hihat heilumaan.

Lopullinen niitti aidan uusimiselle oli 12 vuotiaan kääpiökanadanhemlokkimme (Tsuga canadensis 'Nana') näkeminen, jonka kanit olivat käytännössä tuhonneet. Toki ne ovat viime vuosina syöneet montaa muutakin kasvia ja tämän lisäksi pihaan ilmestyy öisin uusia kuoppia.

Kääpiökanadanhemlokki (Tsuga canadensis 'Nana) kanien käsittelyn jälkeen.


Ihan ensimmäiseksi tarvitsimme faktatietoja kanien torjunnasta, sillä parempi on tehdä aita kerralla mahdollisimman kunnolla. Onneksi Helsingin kaupungin rakennusosasto on julkaissut verkossa erittäin hyvän oppaan Kanit Helsingissä ja kanivahinkojen torjunta. Lisäksi kaupungilla on niin paljon kokemusta kanivahingoista ja niiden torjunnasta, joten luottamus oppaaseen on siksi korkea.




Oppaan mukaan (s. 34-35) kanien torjuntaan käytetään pienisilmäistä (ø 3 cm) ruostumatonta metalliverkkoa. Verkolla pitäisi olla korkeutta metri ja lisäksi se pitää upottaa maan sisälle 20-30 senttimetrin syvyyteen. Vaihtoehtoisesti alareuna voidaan taivuttaa vaakasuoraan kanien tulosuuntaa kohden. Kanithan pyrkivät alittamaan aitoja kaivamalla ja aloittavat kaivamisen yleensä esteen tyveltä.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja verkon metsästykseen. Löysimme Rautarantalasta Voliplastin sinkittyä muovipinnoitettua metalliverkkoa, jonka silmäkoko on 2,5 senttimetriä. Ostimme sitä metrin korkuisena. Lisäksi ostimme heräteostoksena yhden rullan silmäkooltaan 1,2 senttimetriä olevaa ohuempaa metalliverkkoa. Verkot ovat todella laadukkaita, sillä palautimme ensimmäisen kaupan toimittamat hieman halvemmat verkot rikkoutuneen muovipinnoitteen ja ruosteen takia. Haimme rautakaupasta harjateräksestä valmistettuja, vihreäksi maalattuja aitatolppia ja lisäksi jykevämmät tolpat tontin kulmiin.


Työ alkoi vanhojen verkkojen poistamisella ja "ojan" kaivamiselle. Aitatolppia laitoimme 190 senttimetrin välein. Verkko oli todella tukevaa, mikä tarkoittaa sitä, että sen pingottaminen siististi rinteessä ei ollut mikään helppo temppu. Oikean tekniikan opittuamme, saimme aidasta kuitenkin mielestämme tosi hyvän. Huomasimme, että verkko on katkaistava aina siinä kohdassa, jossa rinteen kaltevuus muuttui. Muuten verkkoa ei saanut pingoitettua suoraksi. Kiinnitimme verkon aitatolppiin vihreällä rautalangalla.


Niissä kohdissa, joissa verkkoa ei pystynyt upottamaan riittävän syvälle, liitimme alaosaan 25 senttimetrin kaistaleen sitä pienisilmäisempää verkkoa, joka ohuempana kääntyi helposti vaakasuoraan. Koska verkkoa ei saanut 120 senttimetrin levyisenä, emme saaneet aidasta ihan metrin korkuista. Täytyy siis varautua tekemään lumitöitä kaikkein lumisimpina talvina.




Tämän jälkeen lapioimme ojan umpeen ja voilà, homma oli valmis. Totta puhuen aidan laittaminen oli aika suuri työ ja meillä meni siihen aikaa yhteensä neljä iltaa. Mutta eiköhän kanit ja rusakot jatkossa pysy - sori vaan naapurit - teidän puolellanne. 😀

perjantai 18. joulukuuta 2015

Kiitos kaikille blogimme lukijoille

Näin joulun lähestyessä blogimme on saanut taas paljon uusia kävijöitä. Joulukukkien hoito-ohjeet ovat suosittuja.

100 000


Tänään meni rikki tuo maaginen luku. En olisi koskaan uskonut, että pienen puutarhan pieni blogi saa joskus näin monta vierailua. Kiitos niistä teille jokaiselle! Toivottavasti blogimme on ollut avuksi.


Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...