Valkovuokko 'Vestal'

Kerrottukukkainen valkovuokkolajike 'Vestal' jaksaa kukkia vieläkin. Pidän sitä yhtenä kauneimmista kasveista. Sopivalla tavalla siinä yhdistyy suomalaisuus, hienostuneisuus ja katoava puutahahistoria. Lajike on kuuleman mukaan yksi harvoista jäljellä olevista valkovuokkolajikkeista. "Hienommat" puutarhakasvit ovat vuosikymmenten saatossa syrjäyttäneet tällaiset vaatimattomamman näköiset ja pienikokoiset lajit.
'Vestal' leviää hitaasti, mutta varmasti pionipenkissämme ja jaksaa kukkia äitienpäivästä toukokuun lopulle asti. Siitä pitää nauttia läheltä, sillä kukan kauneus ei yllä muutamaa metriä kauemmas.

Kaukasianpitkäpalko aloitti kukinnan

Kaukasianpitkäpalko aloitti meillä viikonloppuna kukinnan. Sen kukat ovat vitivalkoiset ja ne peittävät kasvin lehdistön kokonaan. Se kasvaa meillä kukkaryhmässä, johon on pyritty istuttamaan vain valkoisia kukkia tekeviä kasveja. Huomasin viikonloppuna, että täydessä auringonpaisteessa kukista lähti mieto meden tuoksu. Ja tämän huomasi myös perhonen, joka ruokaili kukilla.

Kaukasianpitkäpalko ei juuri leviä itsestään, mutta tekee tyvelle harvakseltaan uusia siementaimia, joita siirtämällä kasvia saa helposti lisättyä. Kuihtuneet kukinnot kannattaa saksilla leikata pois, jotta kasvi on siistin näköinen koko kesän. Muutama verso kannattaa jättää leikkaamatta, jos siementaimia erityisesti haluaa kasvavan. Kaukasianpitkäpalko on liian harvoin kasvatettu, mutta erittäin suosittelemisen arvoinen perenna aurinkoisille, helposti kuivahtaville kasvupaikoille.

Siniset valkovuokot

Valkovuokot ovat kukkineet metsissä jo noin viikon verran. Puutarhassamme kasvaa kahta eri valkovuokkoa ja ne molemmat vasta nyt aloittelevat kukintaa. Toinen valkovuokoista on violettikukkainen. Sen kukat ovat suuret ja voimakkaan violetit. Myös lehdistö on tavallista valkovuokkoa tummempi ja punertavan sävyinen. Se on ehdottomasti yksi lempikasvejani.

Helmililjat kukkivat ympäri puutarhaa

Helmililjoja emme ole puutarhaamme juuri istuttaneet. Kun ostimme mökin, koko puutarha oli täysin villiintynyt ja varsinkin helmililjat olivat lisääntyneet ja levittäytyneet ympäri tonttia. Maata myllätessämme niistä suuri osa tietenkin tuhoutui, mutta nykyäänkin helmililjoja löytyy vähän sieltä sun täältä. Ja kiva että löytyy. Helmililjat kukkivat melko kauan, niiden kukinnot ovat kauniita ja ne lisääntyvät kohtalaisen hyvin. Toisaalta harmi, että helmililja on niin helppohoitoinen. Krantut kasvit saavat ainakin meillä enemmän huomiota kuin tällaiset ihan itsestään viihtyvät kasvit.

Itsekseen leviävät kevätesikot

Kevätesikoista meillä ei ole (vielä) mitään jalostettuja lajikkeita. Pihasta löytyy kuitenkin sieltä täältä Suomessakin luonnonvaraisena kasvavan kevätesikon taimia. Itse asiassa sekin on kyllä todella kaunis esikkolaji, kunhan sitä vain pysähtyy tarkastelemaan lähempää. Kauempaa katsottuna kevätesikko kyllä jää toiseksi monelle varsinaiselle puutarhakasville, mutta sen pienet torvimaiset kukat ovat minusta silti todella viehättävän näköisiä.

Historian havinaa

"- - Kuinka terveydellisesti edullinen onkaan parin tunnin työ ryhmäpuutarhassa, ulkoilmassa, kukkien ja vihreyden keskellä, kun päivän raskas työ tehtaissa, konttoreissa, varastohuoneissa ja puodeissa on päättynyt. Kukista ja vihreistä kasveista useimmat ihmisethän pitävät, ja ilo on aivan erikoinen, melkeinpä onnen veroinen, kun näkee niiden kasvien viihtyvän ja kehittyvän, joita itse on kasvattnut ja hoitanut. Tuollainen luonnollinen ilo muodostaa tarpeellisen ja hyödyllisen vastapainon sille teennäiselle ilontunteelle, jota varieté-huvitukset ja elävienkuvien-teatterit synnyttävät. Se ilo jonka luonto ja oleskelu sen helmassa tarjoaa ihmiselle , on ehdottamasti terveempää laadultaan, se ei tee ihmistä pintapuoliseksi, niinkuin yllämainitut huvitukset, eikä jätä jälkeensä koskaan sitä tyhjyydentunnetta, joka useimmiten seuraa edellisiä.- - "

Saimme hyvältä ystävältä lahjaksi Ossian Lundénin (suom. Helmi Krohn) Ryhmäpuutarha-kirjan vuodelta 1918. Kirjan idea on mm. perustella päättäjille miksi ryhmäpuutarhoja kannattaa perustaa Suomeen. Olen nyt lukenut kirjaa hieman alusta ja kirja on todella nostalgista luettavaa, mutta samalla siitä välittyy sellainen rakkaus puutarhanhoitoon, jota jään kaipaamaan tämän hetken suomalaisissa puutarhaohjelmissa, -kirjoissa ja -lehdissä. Tietysti 90-vuotta sitten puutarhan hoidossa oli tärkeintä sellaiset arvot, jotka eivät maksaneet paljoa ja toisaalta tuottivat säästöä ihmisille. Sellaisia kirjassa korostettuja asioita ovat mm. sato, hyötyliikunta, koristekasvien tuottama ilo ja perheen yhteinen toiminta.

Minun mielestä Suomessa nykyinen puutarhakulttuuri keskittyy liikaa kasvien sijasta muihin asioihin kuten jättisuuriin grilleihin, lähes valmiin kokoisina ostettaviin kasveihin ja mahdollisimman erikoisiin maan pinnan katteisiin kuten vaikka kaakaonkuorikate. Nykyaikaiselle puutarhalle asetetaan ainakin seuraavia vaatimuksia: sen pitäisi olla valmis viikossa tai korkeintaan kuukaudessa, sen pitäisi kukoistaa ilman mitään hoitoa ja tietenkin saada naapurit vihertymään kateudesta.

Ei silti, kyllä mekin toimimme 2000-luvun puutarhakulttuurin säännöillä. Kasvit "suhaavat" pihallemme lentorahtina eri puolilta maailmaa, polkumme pinnoitteeksi eivät sovellu enää vanhat ihan hyväkuntoiset betonilaatat ja mökkiinkin täytyi saada vesijohto sisälle asti. Ehkä voisin yrittää puolustella valintojamme, mutta ehkä en sittenkään vaan tyydyn hyväksymään turmeltuneisuutemme ja koittaa nauttia puutarhastamme siitäkin huolimatta. Joka tapauksessa suosittelen tutustumaan tähän kirjaan ja toisaalta ottaisimme vastaan lukuvinkkejä muista hyvistä puutarha-aiheisista kirjoista.

Hauskaa vappua!

Kevätkaihonkukka kukkii kesäisen taivaan sävyisillä kukilla. Oikeastaan kukkien väritys vaihtelee nuorten kukkien ollessa violetinsävyisiä, mutta kukan kehittyessä väri muuttuu puhtaan siniseksi. Joku joskus kehui kevätkaihonkukan ja valkovuokon sopivan hyvin samaan kukkapenkkiin, sillä molemmat kukkivat juuri samaan aikaan. Kasviyhdistelmä onkin varmasti todella hyvä, mutta meillä, ainakin toistaiseksi, valkovuokot kasvavat vielä eri kukkaryhmässä. Kevätkaihonkukka leviää voimakkaasti, mutta sitä on myös helppo kitkeä pois. Rikkaruohoa siitä ei pitäisi muodostua.