Jaloangervot jaetaan keväällä (ja syksyllä)

Jaloangervoja (Astilbe sp.) meillä kasvaa vähän siellä ja täällä. Tämän kauniin jaloangervon olemme saaneet Seijalta, Pajassa ja puutarhassa -blogin kirjoittajalta. Se on keskikorkea ja kasvaattaa erittäin runsaasti kukintoja. Sitä voisi pitää ehkä kaikkein voimakaskasvuisempana jaloangervonamme, sillä siitä saisimme jakamalla jo vaikka kuinka monta uutta taimea, mutta ehkä jätämme sen vielä rauhaan.

Vanhan neuvon mukaan keväällä kukkivat kasvit jaetaan syksyllä ja syksyllä kukkivat taas keväällä. Tällä perusteella jaloangervon jakamisaika on kevät. Me olemme kyllä jakaneet jaloangervoja syksyllä siitä syystä, että keväällä, kun kasvu lähtee käyntiin, niin uudet lehdet kasvavat täysin vaurioittumattomiksi ja kasvusto näyttää hyvältä kesällä. Jos jaloangervon jakaa keväällä, se kannattaa tehdä ennen kuin kasvu lähtee kunnolla käyntiin.

Jaloangervot kestävät hyvin myös leikkokukkina. Niitä voi yhdistellä toisten kasvien kanssa tai kerätä pelkkiä jaloangervon kukintoja ja lehtiä maljakkoon, sillä jaloangervon lehdistö on myös kaunis. Täytyykin ehkä tänään illalla tehdä kierros puutarhassa ja leikkiä floristia, kun viikonloppukin on tulossa.

Jaloangervoryhmä täydessä kukassa

Olen aina pitänyt jaloangervoista (Astilbe sp.), tai itse asiassa siitä lähtien kun aloitin puutarhakoulun 16 vuotta sitten. Koulu alkoi elokuun alkupuolella ja päärakennuksen oven vieressä oli suuri jaloangervoryhmä täydessä kukassa...

No joka tapauksessa jaloangervolla on minusta kaunis, kiiltävä ja tummavihreä lehdistö ja silloin kun se kukkii, niin toista yhtä tyylikästä perennaa saa hakea. Sitä pitää yleensä käyttää massoina ja alunperin hankimmekin japaninjaloangervon (A. Japonica-ryhmä) Montgomery-lajiketta monta kappaletta. Sen jälkeen ne on kertaalleen saatu puolitettua, eli niitä on nyt yhteensä toistakymmentä. Samassa kukkapenkissä kasvaa myös jättilaukkaa, joka kukkii kuukauden verran alkukesällä. Jaloangervojen kukinta alkaa heti jättilaukan jälkeen.

Olemme laittaneet samaan ryhmään myös sulkajaloangervolajiketta (A. simplicifolia) 'Sprite', joka kukkii vaaleanpunaisin kukin hieman myöhemmin. Se on ideana ollut parempi kuin käytännössä. Jaloangervot kannattaa ehkä kuitenkin pitää lajikkeittain omina ryhminään.

Olemme pikku hiljaa hankkimassa myös muita jaloangervoja, joista laitan kuvia joskus myöhemmin. Jaloangervot ilmeisesti pärjäävät hyvin myös puolivarjossa, mutta meillä ne ovat pihan keskeisimmällä ja aurinkoisimmalla paikalla.