Mikä yhdistää diskodiivan ja jalohortensian?

Harmi, että Suomen ilmasto on turhan ankara jalohortensioille (Hydrangea macrophylla). Suomessa niistä on kuitenkin päässyt nauttimaan keväisin ruukkukukkina. Tänä kesänä monia hienoja jalohortensialajikkeita on myyty puutarhahortensioina, jotka ovat kuitenkin tarkoitettu lähinnä kesäkukiksi, sillä tuskinpa ne talvesta meillä selviävät.

Kestävistä jalohortensioista pisimpään on Suomessa myyty Endless Summer -nimistä lajiketta. Se on sinikukkainen jalohortensia, joka myyntikuvissa on usein kauniimpi kuin siitä kasvava kasvi - tai niin ainakin luulimme tähän kesään asti. Viime ja tänä kesänä olemme nähneet muutamissa paikoissa suuria 'Endless Summer' pensaita, jotka ovat täydessä kukassa. Näiden hienojen pensaiden innoittamana halusimme tänä kesänä hankkia myös oman 'Endless Summerin'.

Jalohortensia Donna Summerin muistoksi

Toukokuussa menehtynyt Donna Summer teki vuonna 1994 Endless Summer -nimisen levyn. Kyseinen levy on yksi suosikeistamme, joten tästä saimme sopivan aasinsillan hankkia tämä kaunis jalohortensia juuri tänä kesänä.

Nyt kasvimme on tehnyt ensimmäiset kaksi kukintoa, jotka ovat kooltaan ehkä vielä vähän pienet, mutta väriltään juuri niin siniset kuin kuvissa. Niitä katsellessa voi jopa kuulla korvissa Donna Summerin hienon MacArthur Park -kappaleen.

Suurikukkaisin pallohortensialajike: 'Annabelle'

Jalohortensiat (Hydrangea macrophylla) ovat eteläisemmissä maissa ehdottoman tärkeitä puutarhakasveja. Niissä on suuret näyttävät kukinnot ja niitä on saatavana hyvin monissa eri väreissä. Suomessa joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta voidaan kasvattaa jalohortensioita vain ihan eteläisimmässä Suomessa. Mutta pallohortensia (H. arborescens) korvaa hyvin jalohortensia puuttumisen.

Pallohortensiasta on yleisesti myynnissä kahta lajiketta: Annabelle ja Grandiflora. Nimestään huolimatta 'Grandiflora' on näistä se pienikukintoisempi. Suosittelemme ehdottomasti hankkimaan 'Annabellen', sillä sen kukinnot ovat kauniin vihertävänvalkoiset - kermanvalkoiset ja kukinnot huomattavan suuret. 

Kiitos Karimaan puutarhalle, joka alunperin selvitti meille kumpi lajikkeista oli se suurikukkaisempi.

Pallohortensia kukkii saman vuoden versoilla ja se kannattaa leikata alas joka kevät. Me leikkaamme sen noin kymmenen sentin tapeille, mutta parhaimmat versot kasvavat ihan maan rajasta, joten ei haittaa, vaikka jänikset parturoisivat sen talvella kokonaan.

Kesän mittaan versot kasvavat yli metrin pituisiksi ja ne kannattaa tukea hyvissä ajoin. Koska kasvu on voimakasta, pallhortensiaa kannattaa lannoittaa useita kertoja kesässä. Se on myös kauniimpi kun lehdet ovat hyvin voivia ja tumman vihreitä.

Latvoihin muodostuvat  jopa 30 senttimetriä halkaisijaltaan olevat kukinnot ovat painavia ja voimakas tuuli tai sadekuuro kaataa tukemattomat versot. Ukkosmyrkyssä ei auta edes tuennat, vaan versot katkeilevat helposti poikki. Kun kukinnot alkavat olla juuri "valmiita" eli Etelä-Suomessa juuri nyt, niin kannattaa heti alkaa niistä nauttimaan. Yksikin rajuilma ja kasvi näyttää täysin mukiloidulta.

Pallohortensia tekee vanhemmiten uusia taimia parinkymmen sentin päähän tyvestä. Ne kannattaa ottaa erilleen ja antaa heti eteenpäin. Minusta pallohortensia on kaunein silloin, kun myös pensas on kukintojen tapaan pyöreä ja pallomainen.