Olen aina pitänyt jaloangervoista (Astilbe sp.), tai itse asiassa siitä lähtien kun aloitin puutarhakoulun 16 vuotta sitten. Koulu alkoi elokuun alkupuolella ja päärakennuksen oven vieressä oli suuri jaloangervoryhmä täydessä kukassa...
No joka tapauksessa jaloangervolla on minusta kaunis, kiiltävä ja tummavihreä lehdistö ja silloin kun se kukkii, niin toista yhtä tyylikästä perennaa saa hakea. Sitä pitää yleensä käyttää massoina ja alunperin hankimmekin japaninjaloangervon (A. Japonica-ryhmä) Montgomery-lajiketta monta kappaletta. Sen jälkeen ne on kertaalleen saatu puolitettua, eli niitä on nyt yhteensä toistakymmentä. Samassa kukkapenkissä kasvaa myös jättilaukkaa, joka kukkii kuukauden verran alkukesällä. Jaloangervojen kukinta alkaa heti jättilaukan jälkeen.
Olemme laittaneet samaan ryhmään myös sulkajaloangervolajiketta (A. simplicifolia) 'Sprite', joka kukkii vaaleanpunaisin kukin hieman myöhemmin. Se on ideana ollut parempi kuin käytännössä. Jaloangervot kannattaa ehkä kuitenkin pitää lajikkeittain omina ryhminään.
Olemme pikku hiljaa hankkimassa myös muita jaloangervoja, joista laitan kuvia joskus myöhemmin. Jaloangervot ilmeisesti pärjäävät hyvin myös puolivarjossa, mutta meillä ne ovat pihan keskeisimmällä ja aurinkoisimmalla paikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti