Teimme kesäkukilla kuvioryhmän

Meillä on sisääntulon kohdalla mökin seinustalla aika suuri kukkaryhmä, jonka pidämme aina kesäkukilla. Siinä on kiva kokeilla vuosittain erilaisia kasveja ja kasviyhdistelmiä. Tänä vuonna aloitimme suunnittelun jo aikaisin ja suunnitelma hahmoteltiin jo tammikuussa. Tänään vihdoin pääsimme toteuttamaan suunnitelman.

Kesäkukkaryhmä tehtiin vain kolmesta kasvilajista: 

• kesäbegonia (Begonia semperflorens 'Super Olympia Red'), 
• hopeavillakko (Senecio cinerea 'Silver dust') ja
• salvia (Salvia 'Mystic Spires'). 

Ennen istutusta maa kalkittiin ja lannoitettiin hyvin, ja ne sekoitettiin hyvin parin kymmenen sentin syvyydelle. Lisäksi lisäsimme kukkaryhmään paljon multaa, jotta saimme kuvion paremmin näkyviin. Lopuksi piilotimme tihkuletkun kiertämään kukkaryhmää noin viiden sentin syvyyteen. 

Täytyy sanoa, että tuota kuviota kannattaa piirtää mittanauhan kanssa moneen otteeseen, sillä ei riitä, että kasvit on istutettu vain suunnilleen kuvion muotoon. Mutta lopputulokseen olemme tyytyväisiä. Toivottavasti yksikään kasvi ei kesän aikana kuole, sillä se näkyisi kuvioryhmästä  liian selkeästi. Muuten kuvioryhmästä käytetään jostain syystä myös nimitystä tapettiryhmä.

Tihkuletku on piilotettu noin viiden sentin syvyyteen ja 

letkusta näkyykin vain pää yhden kasvin tyveltä.

Historian havinaa: Zomerschoon-tulppaani kukkii!

Tulipomaniaksi kutsutaan 1600-luvun alkupuolella ollutta ajanjaksoa, jolloin tulppaaninsipuleista käytiin kauppaa jokseenkin samalla tavalla kuin osakkeilla nykyään. Tulppaaneista maksettiin kuitenkin suuria omaisuuksia ja kauppaa käytiin jopa oikeuksista seuraavan kauden satoon - siis kuten osakkeilla nykyään. Kalleimpia lajikkeita olivat tulppaanit, joissa oli myös tulppaanin virus nimeltä Tulip breaking virus (TBV), joka aiheuttaa tulppaanin kukkiin kirjavuutta.

Suurin osa tuon ajan tulppaanilajikkeista on jo hävinnyt, mutta joitakin on kuitenkin jäljellä. Itsellämme on muutaman vuoden ajan ollut yksi sipuli Zomerschoon-lajiketta, joka on vuodelta 1620. Sitä kuten muitakin historiallisia sipulikasveja Suomessa myy Villiniitty, josta olemme tämän sipulin aikoinaan ostaneet.

Näemme sen kasvattamisessa kovasti vaivaa, eli kasvatamme sitä maahan upotetussa ruukussa. Keväällä ja alkukesällä kasvia lannoitetaan runsaasti, keskikesän ruukku saa kuivua kasvihuoneessa ja loppukesän sipuli on kuiviltaan viileässä paikassa. Syksyllä se ja jakosipulit istutetaan runsasravinteiseen kompostimultaa ja ruukku kaivetaan jälleen maahan. Sivusipuleita tulee vuosittain ehkä yksi, mutta yksikään niistä ei vielä ole kukkinut, mutta jo yksikin kukkiva sipuli riittää, sillä historia on tämän kasvin tärkein ominaisuus.

Uskomatonta, että Zomerschoon-tulppaanin kukintaa on 

ihailtu jo lähes 400-vuoden ajan. Kiitos sen jalostajalle,

kuka se sitten on ollutkaan!

Lisätietoja

• Wikipedia: Tulppaanimania (suomeksi)
• Wikipedia: Tulip mania (englanniksi)

Ensimmäinen parsasato

Vihdoinkin saamme ensimmäisen oman parsasatomme, mutta kauan sitä on saanutkin odottaa. Tuntuu käsittämättömältä, että joissakin ohjeissa kerrotaan parsasta saatavan satoa jo toisesta vuodesta alkaen. Meillä siihen meni kuusi vuotta, vaikka paikka on ainakin kohtuullisen hyvä.

Omalla parsapenkillämme on tarina. Halusimme tontin rajalle, silloisen kasvimaan taakse rivin parsaa (Asparagus officinalis). Parsarivi toimisi siistinä aitana naapurin suuntaan. Valitsimme lajiketta huolellisesti ja päädyimme 'Ginjlim'-nimiseen lajikkeeseen. Tilasimme niitä yhteensä 10 kpl, joilla sai tehtyä noin 3 metriä parsapenkkiä. Maa puhdistettiin rikkaruohoista sekä kalkittiin ja lannoitettiin hyvin.

Parsat saapuivat postipaketissa vuonna 2007. Taimet olivat muistaakseni hyvin hentoja, vaikka juuret olivatkin vahvat. Parsan taimet myydään yleensä kaksivuotiaina. Ilmeisesti ne ovat olleet hyvin vaatimattoman näköisiä, sillä niistä eikä parsapenkin perustamisesta meillä ole yhtään valokuvaa. Voin sanoa, että se on hyvin poikkeuksellista, sillä kuvaamme yleensä kaikki kasvit istutuksen yhteydessä.

Parsapenkki perustettiin samalla viikolla kuin Suomessa järjestettiin Euroviisut. Olemme jonkin sortin viisufaneja, mutta koska kasvit menevät meillä usein kaikkien muiden asioiden edelle, niin myös parsat olivat tärkeysjärjestyksessä kärjessä. Muistamme edelleen, että istutimme parsantaimia samaan aikaan kuin Kyproksen edustaja Evridiki esiintyi keskustassa. Ilman parsan taimia olisimme ilman muuta nähneet Evridikin. Tästä syystä kutsumme parsojamme aina lempinimellä viisuparsat.

No kuusi vuotta on vierehtänyt viisuparsojen istuttamisesta, emmekä ole vieläkään syöneet yhden yhtä parsan versoa, mutta tänä vuonna syömme. Viime viikolla ensimmäiset paksut versojen kärjet puhkoa mullan pintaa. Näyttää siltä, että näin Euroviisuviikolla (!) saamme syödä ensimmäisen viisuparsoista tehdyn parsa-ateriamme . :)

Parsa-aterian valmistus omista parsoista.

Projekti nimeltä Sonja

En vielä kerro mitä olemme suunnitelleet tekevämme puutarhassamme tänä kesänä, mutta joka tapauksessa se on nyt aloitettu. Suunnitelmat eivät vielä ole ihan valmiit, mutta ei kai mikään estä yhdistämään suunnittelua ja toteuttamista - ainakaan kun kevät on jo alkanut ja pelkkään suunnitteluun ei kerta kaikkiaan ole enää aikaa.