Omenapuun kasvatusprojekti, vaihe 1: perusrunko

Omenapuun kasvatus on pitkäjänteistä hommaa. Usein ei tule ajatelleeksi, että jo pelkästään ostettavan taimen kasvatus on vienyt monta vuotta ja sisältää monia käsin tehtäviä työvaiheita.

Yritän tässä kirjoitussarjassa kuvata minkälaisia vaiheita omenapuun taimen kasvuksessa on. Tämä on toki harrastajamaista ja lopputulos ei ole I-luokan taimen kaltainen ja siksi suosittelenkin ostamaan aina valmiin, laadukkaan omenapuun taimen.

Toivottavasti, kaikki menee nappiin eikä projekti tyssää taimen kuolemiseen kesken kaiken.

Omenapuun kasvatus alkaa perusrungon kasvattamisesta.

Mikä perusrunko?

Omenapuun perusrunkoon kuuluu juuret ja varren alaosa. Se kasvatetaan aina erikseen ja siihen myöhemmin vartetaan jaloverso, joka on sitä varsinaista syötävää lajiketta kuten Melba, Valkeakuulas, Huvitus jne.

Omenapuita kasvatetaan erilaisilla perusrungoilla ja se mainitaan aina myytävien kasvien nimilapussa. Perusrungon lajike vaikuttaa kuinka suureksi omenapuu kasvaa ja kuinka aikaisin se alkaa tuottamaan satoa.

Suurikokoisimmat puut tuottaa Antonovkan siemenistä kasvatetut, YP ja A2 perusrungot. Pienempiä puita ja satoa aiemmin tuottavat niin sanotut kääpiöivät perusrungot kuten B9, MTT 1, MTT 2 ja MTT 3. Kaikkein hillittykasvuisimmat perusrungot ovat jopa turhankin vaativia kotipihaan, sillä puut pitää tukea koko puun lyhyen eliniän ajan ja lisäksi ne eivät kunnolla pärjää ilman keinokastelua.

Oma perusrunkoviljelmämme

Monta vuotta sitten meiltä jänikset söivät kokonaan yhden istuttamamme omenapuun taimen. Puusta jäi pelkkä perusrunko jäljelle ja ajattelin säästää sen, sillä muistimme sen olevan MTT 3 -lajiketta . Olen kasvattanut sitä muoviruukussa näin.

1. Perusrunko istutetaan ruukkuun aina siten, että ruukku on vain puolillaan täynnä multaa.
2. Juurenniskassa on aina kuoren alla silmuja, joista muutamista kasvaa uusia versoja. Kasvia on lannoitettava, jotta versot kasvavat nopeasti.
3. Kun versot ovat parin-kolmenkymmenen sentin pituisia, ruukku täytetään mullalla kokonaan. Tavoitteena on, että versojen alaosiin alkaa kasvaa omia juuria. Multa on pidettävä kosteana, jotta nuoret juuret eivät kuolisi kuivuuteen.
4. Seuraavana vuonna kasvin otetaan pois ruukusta ja versot katkaistaan mahdollisimman läheltä alkuperäisin perusrungontyngän juuren niskaa.
5. Ne versot joihin on kasvanut juuria, laitetaan jatkokasvatukseen.

Tein siis tänään näin

Perusrunkomme oli kasvattanut kaksi vahvaa versoa ja yhden uuden. Toivoin, että edes yksi verso olisi kasvattanut omia juuria, jotta voisin yrittää taas uuden omenapuun kasvatusta. Juurtumista ei voi nähdä päällepäin, vaan sekä juurtumattomat, että juurtuneet versot kasvavat tässä vaiheessa yhtä voimakkaina.

Otin kasvin pois ruukusta ja poistin paakun yläosan mullan kokonaan. Kolmesta versosta yksi oli kasvattanut yhden vahvan juuren. Heitin nuo kaksi muuta juuretonta versoa pois, vaikka olisihan ne voinut jättää kiinni emokasviin kasvattelemaan juuria vähän myöhemmin.

Vain yksi kolmesta versosta oli kasvattanut oman juuren. 

Se pääsi jatkokasvatukseen.

Leikkasin juuren kasvattaneen verson varovasti irti ja istutin emokasvin takaisin ruukkuun ja multaa siis laitoin ruukkuun vain puolilleen. Kasvi varjoisaan paikkaan vain toipumaan ja puhkaisemaan uusia silmuja tulevia vuosia varten.

Ruukutin uuden kasvin hyvään multaan, johon sekoitin uutta lannoitettua turvetta ja vähän tavallista puutarhamaata. Leikkasin kasvin rajusti, jotta se ei haihduttaisi itseään hengiltä. Lisäksi nyt ensimmäisinä päivinä kasvi saa toipua varjossa sisällä, sillä ulkona on nyt aika helteistä ja tuulista. Loppukesäksi se pääsee kuitenkin kasvihuoneeseen kasvattelemaan uudet lehdet sekä vahvemman juuriston.

Uusi perusrunko saa nyt toipua sisällä viileässä muutaman päivän

ennen kuin siirrän sen kasvihuoneeseen kasvamaan.

Lue lisää:

• Omenapuun kasvatusprojekti, vaihe 2: varttaminen