Keijunkukat eivät olekaan pelkkiä lehtiperennoja

Viime vuosina on Suomessakin myyty keijunkukista (Heuchera sp.) monia erilaisia lajikkeita, joiden lehtimuodot ja värit vaihtelevat perinteisemmästä korallikeijunkukasta. Keijunkukat edustavat minusta hyvin 2000-luvun suomalaista puutarhakulttuuria, kukat eivät olekaan enää se ykkösjuttu, vaan lehdet ovat kasvin koristeellisin osa. Onhan monia lehtiperennoja tietysti viljelty meillä pitkään, mutta minusta keijunkukissa on silti jotain "uutta henkeä" vanhoihin lehtiperennoihin verrattuna.

Mekin olemme kokeilleet monia eri keijunkukkalajikkeita ja suosittelemisen arvoisia ne kaikki ovat. Minusta niissä on ollut vain muutamia hankalia piirteitä: niitä ei juuri pysty itse lisäämään, niiden yhdistely keskenään ei välttämättä tee niistä koristeellisimpia ja suuret kukinnot ovat aika rumat, tai siis näin ajattelin ennen.

Seuraan englantilaista Design for Living -blogia ja siellä oli tänä kesänä kirjoitus keijunkukkien kukinnoista leikkokukkina. Blogin pitäjä Oliver Thornton kertoo laittavansa keijunkukkien kukintoja vanhoihin lasipulloihin ja laittoi niistä pari kuvaa blogiinsa (linkki kuviin). Kuvia katsellessani huomasin, että kukinnothan ovat itse asiassa todella kauniita, ne pitää vain nostaa silmien korkeudelle ja tuoda tosiaan vaikka sisälle.

Koska meiltä ei löydy vanhoja pulloja, niin keijunkukat ovat saaneet kukkia ihan rauhassa pihalla, mutta olen kyllä monta kertaa pysähtynyt katselemaan niitä läheltä. Itse asiassa en enää kaipaa ollenkaan niiden lehtiä, vaan nautin täysillä niiden kukinnasta.