Ensimmäisinä vuosina tilasimme jaloritarinkannusten siemeniä englantilaisesta Thompson & Morgan siemenliikkeestä (Suomessa samoja siemeniä välittää ainakin Korpikangas Siemen-Frö). Halusimme kokeilla muita lajikkeita kuin vain niitä muutamaa, joita löytyy taimimyymälöistä. Ensimmäisenä vuotena kukinta oli heikkoa, mutta seuraavana vuotena nuori puutarhamme oli todella näyttävä, kun toistakymmentä jaloritarinkannusta kukki samaan aikaan.
Jaloritarinkannukset ovat kuitenkin usein lyhytikäisiä kasveja. Vaikka kukinnot leikkaa ajoissa pois, niin ne saattavat kärsiä todennäköisesti jostain loppukesällä riehaantuvista sienitaudeista tai sitten kuolevat talvella. Toinen ikävä puoli on niiden huono tuulen kesto. Käytännössä jokainen kukkavarsi on tuettava pitkällä mahdollisimman huomaamattomalla kepillä jopa useasta kohdasta.
Tästä huolimatta niitä kannattaa kasvattaa, sillä mitään toista näin korkeaa ja upeaa perennaa ei puutarhassa voi juuri kasvaa. Lisäksi jos jaksaa nähdä vaivaa ja kasvattaa taimet itse jostain lajikesekoituksesta, sopivat kaikkien jaloritarinkannusten värit hyvin yhteen. Toisaalta minua ei lainkaan haittaa, vaikka kaikissa sateenkaaren väreissä kukkivat jaloritarinkannukset tekevätkin pihastamme varsinaisen kukkien pridejuhlan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti