perjantai 25. tammikuuta 2013

Pihabongausta viikonloppuna

BirdLife järjestää jo kahdeksatta kertaa Pihabongaus-nimisen tapahtuman, jossa tunnin ajan tarkkaillaan ja lasketaan yhdellä pihalla tai ruokintapaikalla olevia lintuja. Lintujen ja lintulajien määrät raportoidaan BirdLifelle. Vaikka tapahtuma onkin leikkimielinen, niin tuloksista tehdään myös yhteenvedot ja laskennalla voidaan saada jonkinlainen käsitys eri lintulajien määrien muutoksista. Viime vuonna osallistujia oli 15 000. Osallistujien kesken arvotaan palkintoja.


Meillä on roikkunut ikkunan ulkopuolella olevassa murtoraudassa talipallo, jota ainakin yksi sinitiainen on innostunut syömään. Lintua on kiva katsella sisällä sohvalla istuskellessa, mutta huonona puolena on kuitenkin se, että lintu on nyt ulosteellaan sotkenut ikkunapellin. Siksi teimmekin nyt rautalangasta kaksi telinettä, joilla talipallot saa asetettua vähän kauemmas ikkunasta.

Saa nähdä mitä tintti tykkää uudesta ruokintapaikastaan.


lauantai 19. tammikuuta 2013

Liityimme Royal Horticultural Societyyn

Royal Horticultural Society (RHS) eli kuninkaallinen puutarhaseura on ehkä maailman kuuluisin puutarhayhdistys. Vaikka se toimiikin Englannissa, niin siihen voi silti kuka tahansa liittyä. Liityimme RHS:ään vuoden vaihteessa vähän niin kuin omana joululahjana.

Vuoden jäsenmaksu on 64,17 € (51 £) ja sillä saa muun muassa kerran kuukaudessa ilmestyvän The Garden -lehden, alennuksia RHS:än puutarhanäyttelyistä ja pääsee ilmaiseksi sisään moniin englantilaisiin näytepuutarhoihin. Heti liittymisen jälkeen tuli postitse ensimmäinen tietopaketti seurasta, mutta lehteä ei tähän mennessä ole vielä tullut.

Chelsea Flower Show:ssa ihmiset tungeksivat katsomaan 
näyttelyä varten tehtyjä pikku puutarhoja.

RHS järjestää vuosittain monia puutarhanäyttelyitä. Kävimme kaksi vuotta sitten Chelsea Flower Show:ssa, joka on vuosittain toukokuussa Lontoossa järjestettävä maailman tunnetuin puutarhanäyttely. Se oli ainakin näin ensikertalaisille ihan uskomattoman hieno tapahtuma. Taidolla ja rahalla rakennetut kymmenittäin huolella suunnitellut pikku puutarhot olivat varsinaisia taideteoksia, joita 157 000 kävijää pääsevät ihailemaan. Puutarhojen lisäksi siellä eri kasveihin erikoistuneet taimistot esittelevät kaikista puutarhakasveista kattavan lajikekokoelman. Viisi päiväisen näyttelyn liput myydään aina ennakkoon loppuun.

Näyttelyssä on valtava messuhalli, jossa taimistot esittelevät saman 
kasvilajin eri lajikkeita kymmenittäin. Tässä laventeleja.

Kävimme tuolloin myös RHS:n ylläpitämässä Wisleyn näytepuutarhassa. Tällaisen puutarhaseuran näytepuutarhassa kasvilajit on valittu eri perusteella kuin kasvitieteellisissä puutarhoissa. Tavoitteena oli mahdollisimman kaunis ja monipuolinen puutarha, josta ihmiset voivat ottaa ideoita ja oppia. Toisaalta hyötykasveista näytettiin miten niitä pitää viljellä. Puutarha oli todella laaja ja varmasti osa jäi meiltäkin näkemättä. Lisäksi siellä olisi kiva päästä käymään myös eri vuodenaikoina.

Kivikkokasviryhmä Wisleyn näytepuutarhassa.

Suunnitelmana käydä maailman suurimmassa kukkanäyttelyssä

Tänä vuonna olemme suunnitelleet menevämme maailman suurimpaa kukkanäyttelyyn Hampton Court Palace Flower Show, joka myös on RHS:n järjestämä. Se pidetään joka heinäkuussa historiallisen Hampton Court Palacen puutarhassa. Samalla käymme muutamissa näytepuutarhoissa ja taimitarhoilla.

Onko sinä jo osallistunut RHS:n tapahtumiin?




keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Marjakuusiaidan istuttaminen

Kirjoitukseeni marjakuusiaidan leikkaamisesta oli eräs lukija jättänyt viestin, johon ajattelin vastata pidemmän kirjoituksena avulla. Kerron siis miten perustimme oma marjakuusiaitamme.

Lajit ja lajikkeet. Suomessa viljellään eniten pääasiassa euroopanmarjakuusta (Taxus baccata), japaninmarjakuusta (T. x cuspidata) ja kartiomarjakuusta (T. x media). Yritimme etukäteen selvittää mikä lajeista sopisi parhaiten leikatuksi aidaksi. Lisäksi piti selvitellä minkä lajikkeen yrittäisimme hankkia. Se osoittautuikin vaikeaksi, sillä yhtä ainutta mielipidettä ei näyttänyt olevan, vastaukset vaihtelivat nettisivusta riippuen.

Päivitys 24.1.2013. Olen nyt tullut siihen käsitykseen, että muualla Euroopassa muotoon leikatuissa marjakuusissa käytetään lähes pelkästään euroopanmarjakuusta.

Päädyimme kuitenkin kartiomarjakuusen lajikkeeseen 'Hillii'. Syitä tähän oli muun  muassa ne, että sitä käytetään aitakasvina, se on pistokaslisättyä (eli jokainen kasvi on samannäköinen, mikä on hyvä ominaisuus pensasaidoissa) ja se ei tee marjoja. Tilasimme taimet Järvenpään pihapalvelusta, joka hankki meille komeita, noin 30 cm:n kokoisia aitataimia jo huhtikuun lopulla. Taimia tuli 4 kappaletta metrille, sillä aita on lyhyt ja siitä piti saada tuuhea jo ihan alhaalta asti.



Maan parantaminen. Aidan perustaminen alkaa aina hyvällä suunnittelulla ja siksi mittailimmekin oikeata kohtaa moneen kertaan. Kun paikka oli selvillä, kaivoimme puolisen metriä syvän ojan, jonka pohjalle lapioimme hevostallilta haettua lantaa, kalkkia, lannoitetta ja seulottua multaa. Meillä on itse tehty pieni seula, jolla olemme kuutio tolkulla seuloneet maasta pois kiviä ja rikkaruohojen juuria.

Maa täytyy saada parannettua mahdollisimman hyväksi tässä vaiheessa, sillä sitä ei mitenkään voi tehdä enää myöhemmin. Ojan täyttämisen jälkeen tiivistimme maata kävelemällä siinä. Liian löyhässä maassa taimet voivat kääntyä vinoon heti ensimmäisen kastelun jälkeen. Märäksi kasteltua maata muuten ei saisi enää tiivistää, sillä se voi helposti tiivistyä liikaa. Liian tiiviiseen maahan vesi ei imeydy tasaisesti, eikä myöskään välttämätön happi kulkeudu kunnolla maanpinnalta juurten ulottuville.

Millintarkkaa istuttamista. Istuttaminen on aina paras vaihe, mutta ei sitäkään pidä tehdä hätiköiden. Kaikkien taimien tulee olla samalla etäisyydellä, niiden pitää olla tarkalleen samassa linjassa ja lisäksi kasvit eivät saa tulla yhtään vinoon. Tarkoitus on, että heti istuttamisen jälkeen aita näyttää niin hyvältä kuin mahdollista. Ei pitäisi tarvita odotella, että kasvit korjaavat kasvamisella istuttamisessa tehdyt virheet.

Istuttamisen jälkeen maata kastellaan niin, että se varmasti kastuu syvältä. Joka päivä ei kuulu kastella, vaan muutaman päivän tai viikon välein, mutta aina kunnolla. Laitoimme lisäksi harson joksikin aikaa, jotta tuuli ja aurinko eivät kuivattaisi istuttamisesta kärsiviä kasveja.

Leikkaaminen. Marjakuusta ei voi, eikä tarvitse leikata montaa kertaa vuodessa. Leikkaamme sen elokuussa, jolloin kasvu on päättynyt. Marjakuusi kasvaa yllättävän nopeasti jopa 10-20 senttiä vuodessa, mutta koska sitä kannattaa leikata rohkeasti, todellinen vuosikasvu jää murto-osaan siitä. Koska oma aitamme tulee jäämään matalaksi, sitä leikataan voimakkaasti. Leikkaus tehdään tavallisilla saksilla verso kerrallaan niin, että yhtään neulasta ei mene poikki. Emme halua, että aitaan jää kuivuvia neulasia. Suuremmassa aidassa sillä ei varmaan ole merkitystä, mutta näin olemme marjakuusiamme leikanneet.

Marjakuusiaita on rumimmillaan kesä-heinäkuussa (eikä se itse asiassa silloinkaan ole ruma), jolloin vuosiversot kasvavat, eikä aita ole tavoitellussa muodossaan. Onneksi leikkauksen jälkeen aita pysyy 10 kuukautta taas oikean kokoisena ja muotoisena.

Talvi- ja kevätsuojaus. Marjakuuset kannattaa suojata talveksi ainakin lumen painolta, mutta näin Helsingissä myös kaniineilta. Keväällä sulava lumihanki painaa aidan nopeasti pilalle. Yläosastaan teräväkärkinen aita ei ole yhtä herkkä kuin tasainen aita, mutta tarkkana kannattaa olla. Keväällä ainakin nuori aita kannattaa lisäksi suojata varjostusverkolla maan sulamiseen asti. Vanha neuvo on, että varjostusverkko kannattaa laittaa silloin kun naapurit ottavat ne pois, sillä useimmat ottavat ne pois juuri silloin kun niitä eniten tarvittaisiin.

Nyt neljän vuoden jälkeen aitamme näyttää tältä.


maanantai 14. tammikuuta 2013

Joulukukkien hoito-ohjeita: ikivihreä skimmia selviää puutarhassa

Skimmia (Skimmia japonica) on melko harvinainen joulukukka. Pieniä kasveja käytetään jonkin verran jouluistutuksissa ja suuria taas myydään sellaisenaan. Sen koristeellisuus perustuu tumman vihreisiin lehtiin ja tiilenpunaisiin kukintojen nuppuihin.


Skimmian hoito on helppoa. Sen paksut lehdet eivät heti kärsi kuivuudesta, eivätkä nuputkaan helposti putoa. Mikäli haluaa säilyttää kasvinsa kevääseen, sitä ei pidä päästää kuivumaan. Hieman viileämmässä ja valoisassa paikassa se säilyy helpommin.

Keväällä ulos puutarhaan. Kun skimmian saa säilymään elävänä kevääseen, se kannattaa istuttaa puutarhaan. Koska kasvi on ikivihreä, sitä ei kannata laittaa ihan aurinkoiseen paikkaan. Varjossa tai puolivarjossa myös maa pysyy tasaisen kosteana, jolloin skimmia selviää parhaiten.

Yllä olevassa kuvassa on oma skimmiamme, joka on istutettu kuvan ottamista edeltävänä keväänä maahan. Kuva on otettu lumettomana talvena uuden vuoden päivänä. Kasvi teki tuolloin myös kukkanuput sopivasti syksyllä, jolloin se periaatteessa oli jouluna samassa vaiheessa kuin myytävätkin kasvit. Kasvi jouduttiin sittemmin kuitenkin hävittämään rakennusprojektin tieltä.

Onkohan kenelläkään lukijalla upeaa skimmiaa puutarhassaan?


Katso myös:

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Joulukukkien hoito-ohjeita: jouluruusuista on iloa vuosia

Vaikka jouluruusut (Helleborus spp.) ovat minusta todella hyviä joulukukkia, niin niiden suomenkielistä nimeä voi ihmetellä. Niillä ei ole mitään tekemistä ruusujen kanssa, eikä ne normaalisti edes kukkisi jouluna. Kukat ovat silti tosi kauniita - tavallisimmin sellaisia "peruskukkia", joissa on viisi isoa terälehteä ja keskellä heteet ja emit.


Joulun jälkeen viileään. Jouluruusut voivat joulun ajan hyvin huoneenlämmössä. Kastella niitä täytyy, mutta usein kasvit myydään lähes lehdettöminä, joten eivät ne kovasti edes haihduta. Joulun jälkeen ne kannattaa kuitenkin nostaa viileään.

Vaikka jouluruusut pudottaisivat kaikki lehtensä kevään aikana, niin eivät ne silti välttämättä kuole. Kasvilla on hyvät juuret ja yleensä se lähtee kasvamaan ulos päästyään. Huhti-toukokuussa kasvi istutetaan puutarhaan kosteaan ja hieman varjoiseen kohtaan.

Voi kukkia ulkona joulunakin. Meillä jouluruusut ovat osoittautuneet varmoiksi kukkijoiksi. Ne kukkivat heti lumien sulamisen jälkeen. Muutama vuosi sitten lauhana talvena, jouluruusut kukkivat vuoden vaihteessa. Yllä oleva kuva on otettu uudenvuodenaattona, jolloin ne olivat puutarhan ainoat kukkivat kasvit. Lumettomana talvena jouluruusut ovat ehkä parasta hankien korviketta mitä toivoa voi.

Katso myös:



tiistai 1. tammikuuta 2013

Tämä blogi aloitti 1.1.2010 ja sen jälkeen:


  • Kirjoituksia: 79
  • Käyntejä yhteensä: 7 160 kävijää
  • Eniten käyntejä päivässä: 120 kävijää
  • Eniten käyntejä kuukaudessa: 1 321 kävijää

Kiitos kaikille Pienen puutarhan lukijoille! Kolme kivaa vuotta bloggaamista takana ja on kiinnostavaa nähdä, mistä kaikesta pääsen tänä vuonna tänne kirjoittamaan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...