Saksankurjenmiekat (Iris germanica) ovat monella tavalla hyviä perennoja. Ne ovat melko helppohoitoisia, lehdet tuovat tukevina ja "miekkamaisina" muiden kasvien vieressä vaihtelua ja lisäksi niistä on vuosisatojen saatossa jalostettu monen värisiä ja suurikukkaisia lajikkeita. Ne leviävät hitaasti, mutta varmasti perennapenkissä ja niitä pääseekin jakamaan noin kolmen vuoden välein.
Saksankurjenmiekka kannattaa jakaa heinäkuun puolivälin jälkeen. Paakku nostetaan ylös ja paksut juurakot jaetaan periaatteessa niin, että joka haarasta tulee erillinen taimensa. Kaikkein vanhin juurakon kappale suositellaan usein poistettavaksi, mutta meille on vähän epäselvää onko siitä oikeasti mitään haittaa. Kurjenmiekat istutetaan aina hyvään maahan ja mielellään valoisaan, mutta ei paahteiseen paikkaan. Juurakko istutetaan aivan maanpinnan tasoon.
Kurjenmiekkojen versot kasvavat litteinä, eli lehdet lähtevät aina vastakkaisiin suuntiin. Ja kun juurakko on haarautunut, lehdet kasvavat joka suuntaan, paitsi kasvin keskelle.
Jakamisessa voi toteuttaa puutarhakulttuuria parhaimmillaan: puutarhurin vallassa on päättää mitenpäin kasvi puutarhassa saa kasvaa. Lehdet leikataan tyngiksi "kolmionmuotoiseen" tapaan ja kaikki taimet samaan suuntaan siten, että istutus näyttää heti luonnottomalta, mutta tyylikkäältä. ;) Tämän tavan olemme oppineet Claude Monet'n puutarhasta. Valoa vasten juuri istutetut taimet näyttävät tosi hienoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti