Omenapuun kasvatusprojekti, vaihe 2: varttaminen

Aloitimme viime kesänä täällä blogissa jatkokertomuksen omenapuun kasvattamisesta alusta alkaen. Tarkoituksena on kertoa miten monta vaihetta omenapuun taimen kasvattaminen vaatii. Itse asiassa taimimyymälöissä myytävät parivuotiaat taimet ovat mielestämme työmäärään verrattuna aika halpoja, mutta näin harrastajana ei onneksi aina tarvitse mennä sieltä matalimman aidan kohdan kautta.

Omenapuun perusrunko juurtui emokasvista irrottamisen jälkeen nopeasti ja kasvoi loppukesällä kasvihuoneessa aika paljon. Talven omenapuu vietti samaisessa kylmässä kasvihuoneessa. Kasvien talvettaminen ruukussa on aina riskialtista, sillä juuret, jotka ovat kasvin kylmälle arimpia osia, altistuvat silloin aika kovalle pakkaselle.

Huhtikuun puoliväli on sopiva aika varttamiselle

Maalis-huhtikuussa on juuri oikea aika varttaa omenapuita. Ilmat ovat jo hieman lämmenneet, mutta silti silmut eivät ole alkaneet vielä turvota. Kasvi on siis vielä hetken lepotilassa.

Varttaminen tarkoittaa suurin piirtein sitä, että perusrunkoon kiinnitetään oksanpätkä sitä lajiketta, josta varsinaisia omenoita myöhemmin halutaan. Valittu perusrunko vaikuttaa omenapuun kasvuvoimakkuuteen.

Tämä perusrunko on MTT 3 -lajiketta, joka tekee puusta pienikokoisen vaikka varsinainen lajike olisi muuten voimakaskasvuinen. Tällaiset kääpiöivät perusrungot myös nopeuttavat sadon alkamista, eli ensimmäiset hedelmät tulevat jopa kolmen vuoden ikäiseen puuhun. 

Valitsimme jalo-osaksi perinteisen 'Antonovkan', joka on tavallisesti hyvin voimakaskasvuinen lajike. 'Antonovkaa' meillä on vain muutama pieni oksa suureen omenapuuhun vartettuna. Mikäli myöhemmin mieli muuttuu, voi puuhun varttaa muutaman oksan myös muita lajikkeita.

Miten varttaminen tehdään?

Varttamista varten tarvitaan perusrunko, 20 cm:n pala edellisenä kesänä kasvanutta oksaa hyvästä lajikkeesta (jalo-oksa), terävä veitsi ja vartamiseen tarkoitettua "filmiä"

1. Leikkaa oksasaksilla perusrunko reilusti lyhyemmäksi.
2. Leikkaa perusrunkoon terävällä veitsellä mahdollisimman suora, 2-3 cm:n pituinen viilto. Älä koske sormin leikkauskohtaan!
3. Tee samanlainen viilto jalo-oksaan. Viillon ei tarvitse olla juuri samanlainen, mutta mitä suorempi, sen parempi.
4. Leikkaa jalo-oksa kolmen silmun mittaiseksi.
5. Kietaisi jalo-oksan yläpäähän pala filmiä estämään haihtumista.
6. Laita jalo-oksan ja perusrungon viillot vastakkain siten, että ne ovat jostain reunasta päällekkäin. Yhteenkasvu alkaa siitä kohdasta, jossa kuoret ovat päällekkäin.
7. Kiinnitä jalo-oksa ja perusrunko toisiinsa filmillä mahdollisimman tiukasti.
8. Jätä kasvi viileään ja valoisaan paikkaan.

Jätimme omenapuun nyt mökkiin sisälle, jossa on viileä, mutta ei kuitenkaan enää pakkasta. Nyt täytyy vain toivoa, että perusrunko ei ole talven aikana paleltunut ja varttaminen onnistui kunnolla.

Perusrunkoja ja jaloversoja voi tilata vielä taimitarhoilta. Itse olemme tilanneet perusrunkoja ja jaloversoja Hirvensalmen taimistolta. He myös myyvät valmiita varttamispaketteja, johon kuuluu kaikki tarvikkeet. Itse olemme tilanneet sieltä sekä perusrunkoja, että jaloversoja ja palvelu on aina ollut todella hyvää.

Muutamia omenapuun taimia, joiden perusrungot ja osa jaloversoista 

tilasimme tänä keväänä taimistolta.

Lue lisää:

• Omenapuun kasvatusprojekti, vaihe 1: perusrunko

Pelargonit valmistautuvat jo talveen

Meillä kasvaa kuistilla kymmenen pelargoniaa (Pelargonium sp.), jotka kaikki ovat eri lajikkeita. Koska talvetamme pelargonit mökillä, niin aloitamme talveen valmistautumisen tässä elokuun alkupuolella. Kuistilla olevat kasvit saavat vielä kukkia täysillä kuukauden verran, mutta nyt on aika tehdä niistä uudet taimet ensi vuodeksi.

Pelargonit ovat kesän aikana kasvaneet niin suuriksi, että niiden talvettaminen on hankalaa. Suuret kasvit kuivuisivat talvella liian nopeasti ja koska ne kuitenkin lopettavat talveksi kukinnan, niin eipä ne näyttäisikään mitenkään erityisen viehättäviltä. Mikäli pelargonit uudistaisi pistokkaista vasta keväällä, niiden kukinnan alkaminen myöhästyisi ihan turhaan. Siksi  tämä on erityisen sopiva ajankohta pelargonien uudistamiselle.

Pistokkaiden ottaminen,

Jokaisesta kasvista otin pistokkaita, jotka laitoin aina yhteen ruukkuun. Pistokkaat otetaan mahdollisimman nuorista ja paksuista versoista. Ne on tietysti ne kaikkein runsaskukkaisimmat versot, mutta nyt ei muu auta. Verso pätkitään niin, että siihen jää 4-6 lehteä, joista alimmat poistetaan. Itse jätin vain kolme lehteä jäljelle, jotta lehtien haihduttaminen ei haittaisi juurtumista. Pistokkaisiin ei saa jäädä kukkia tai edes nuppuja ja aivan latvankin voi katkaista, jotta pehmeä kärkiosa ei alkaisi mätänemään.

niiden ruukutus

Pelargonin pistokkaat juurtuvat tosi huonosti vedessä, joten juurrutus pitääkin siksi tehdä aina mullassa. Hiekkapitoiseen multaan tehdään puikolla valmis reikä, johon pistokas työnnetään. Pistokkaalla ei siis kuulu työntää reikää multaan, sillä sen tyvi voi vaurioita liikaa ja siitä seuraa tietysti taas mätäneminen. Laitoin kotipelargonien pistokkaita kaksi ja harvempikasvuisten tuoksupelargonien pistokkaita kolme per ruukku. Sitten vähän vettä ja nimilappu paikoilleen.

ja juurrutus.

Pistokkaat saavat nyt juurtua pienoiskasvihuoneessa muutaman viikon. Niitä kastellaan tarvittaessa ja mätänevät lehdet poistetaan heti. Tuuletusluukkuja voi alkaa parin viikon jälkeen raottelemaan. Pienoiskasvihuone kuumenee auringossa nopeasti, joten se on sijoitettava varjoisaan kohtaan. Meillä pistokkaat juurrutetaan kasvihuoneen pöydän alla.

Omenapuun kasvatusprojekti, vaihe 1: perusrunko

Omenapuun kasvatus on pitkäjänteistä hommaa. Usein ei tule ajatelleeksi, että jo pelkästään ostettavan taimen kasvatus on vienyt monta vuotta ja sisältää monia käsin tehtäviä työvaiheita.

Yritän tässä kirjoitussarjassa kuvata minkälaisia vaiheita omenapuun taimen kasvuksessa on. Tämä on toki harrastajamaista ja lopputulos ei ole I-luokan taimen kaltainen ja siksi suosittelenkin ostamaan aina valmiin, laadukkaan omenapuun taimen.

Toivottavasti, kaikki menee nappiin eikä projekti tyssää taimen kuolemiseen kesken kaiken.

Omenapuun kasvatus alkaa perusrungon kasvattamisesta.

Mikä perusrunko?

Omenapuun perusrunkoon kuuluu juuret ja varren alaosa. Se kasvatetaan aina erikseen ja siihen myöhemmin vartetaan jaloverso, joka on sitä varsinaista syötävää lajiketta kuten Melba, Valkeakuulas, Huvitus jne.

Omenapuita kasvatetaan erilaisilla perusrungoilla ja se mainitaan aina myytävien kasvien nimilapussa. Perusrungon lajike vaikuttaa kuinka suureksi omenapuu kasvaa ja kuinka aikaisin se alkaa tuottamaan satoa.

Suurikokoisimmat puut tuottaa Antonovkan siemenistä kasvatetut, YP ja A2 perusrungot. Pienempiä puita ja satoa aiemmin tuottavat niin sanotut kääpiöivät perusrungot kuten B9, MTT 1, MTT 2 ja MTT 3. Kaikkein hillittykasvuisimmat perusrungot ovat jopa turhankin vaativia kotipihaan, sillä puut pitää tukea koko puun lyhyen eliniän ajan ja lisäksi ne eivät kunnolla pärjää ilman keinokastelua.

Oma perusrunkoviljelmämme

Monta vuotta sitten meiltä jänikset söivät kokonaan yhden istuttamamme omenapuun taimen. Puusta jäi pelkkä perusrunko jäljelle ja ajattelin säästää sen, sillä muistimme sen olevan MTT 3 -lajiketta . Olen kasvattanut sitä muoviruukussa näin.

1. Perusrunko istutetaan ruukkuun aina siten, että ruukku on vain puolillaan täynnä multaa.
2. Juurenniskassa on aina kuoren alla silmuja, joista muutamista kasvaa uusia versoja. Kasvia on lannoitettava, jotta versot kasvavat nopeasti.
3. Kun versot ovat parin-kolmenkymmenen sentin pituisia, ruukku täytetään mullalla kokonaan. Tavoitteena on, että versojen alaosiin alkaa kasvaa omia juuria. Multa on pidettävä kosteana, jotta nuoret juuret eivät kuolisi kuivuuteen.
4. Seuraavana vuonna kasvin otetaan pois ruukusta ja versot katkaistaan mahdollisimman läheltä alkuperäisin perusrungontyngän juuren niskaa.
5. Ne versot joihin on kasvanut juuria, laitetaan jatkokasvatukseen.

Tein siis tänään näin

Perusrunkomme oli kasvattanut kaksi vahvaa versoa ja yhden uuden. Toivoin, että edes yksi verso olisi kasvattanut omia juuria, jotta voisin yrittää taas uuden omenapuun kasvatusta. Juurtumista ei voi nähdä päällepäin, vaan sekä juurtumattomat, että juurtuneet versot kasvavat tässä vaiheessa yhtä voimakkaina.

Otin kasvin pois ruukusta ja poistin paakun yläosan mullan kokonaan. Kolmesta versosta yksi oli kasvattanut yhden vahvan juuren. Heitin nuo kaksi muuta juuretonta versoa pois, vaikka olisihan ne voinut jättää kiinni emokasviin kasvattelemaan juuria vähän myöhemmin.

Vain yksi kolmesta versosta oli kasvattanut oman juuren. 

Se pääsi jatkokasvatukseen.

Leikkasin juuren kasvattaneen verson varovasti irti ja istutin emokasvin takaisin ruukkuun ja multaa siis laitoin ruukkuun vain puolilleen. Kasvi varjoisaan paikkaan vain toipumaan ja puhkaisemaan uusia silmuja tulevia vuosia varten.

Ruukutin uuden kasvin hyvään multaan, johon sekoitin uutta lannoitettua turvetta ja vähän tavallista puutarhamaata. Leikkasin kasvin rajusti, jotta se ei haihduttaisi itseään hengiltä. Lisäksi nyt ensimmäisinä päivinä kasvi saa toipua varjossa sisällä, sillä ulkona on nyt aika helteistä ja tuulista. Loppukesäksi se pääsee kuitenkin kasvihuoneeseen kasvattelemaan uudet lehdet sekä vahvemman juuriston.

Uusi perusrunko saa nyt toipua sisällä viileässä muutaman päivän

ennen kuin siirrän sen kasvihuoneeseen kasvamaan.

Lue lisää:

• Omenapuun kasvatusprojekti, vaihe 2: varttaminen

Saksankurjenmiekkojen paras jakoaika

Saksankurjenmiekat (Iris germanica) ovat monella tavalla hyviä perennoja. Ne ovat melko helppohoitoisia, lehdet tuovat tukevina ja "miekkamaisina" muiden kasvien vieressä vaihtelua ja lisäksi niistä on vuosisatojen saatossa jalostettu monen värisiä ja suurikukkaisia lajikkeita. Ne leviävät hitaasti, mutta varmasti  perennapenkissä ja niitä pääseekin jakamaan noin kolmen vuoden välein.

Saksankurjenmiekka kannattaa jakaa heinäkuun puolivälin jälkeen. Paakku nostetaan ylös ja paksut juurakot jaetaan periaatteessa niin, että joka haarasta tulee erillinen taimensa. Kaikkein vanhin juurakon kappale suositellaan usein poistettavaksi, mutta meille on vähän epäselvää onko siitä oikeasti mitään haittaa. Kurjenmiekat istutetaan aina hyvään maahan ja mielellään valoisaan, mutta ei paahteiseen paikkaan. Juurakko istutetaan aivan maanpinnan tasoon.

Kurjenmiekkojen versot kasvavat litteinä, eli lehdet lähtevät aina vastakkaisiin suuntiin. Ja kun juurakko on haarautunut, lehdet kasvavat joka suuntaan, paitsi kasvin keskelle.

Jakamisessa voi toteuttaa puutarhakulttuuria parhaimmillaan: puutarhurin vallassa on päättää mitenpäin kasvi puutarhassa saa kasvaa. Lehdet leikataan tyngiksi "kolmionmuotoiseen" tapaan ja kaikki taimet samaan suuntaan siten, että istutus näyttää heti luonnottomalta, mutta tyylikkäältä. ;) Tämän tavan olemme oppineet Claude Monet'n puutarhasta. Valoa vasten juuri istutetut taimet näyttävät tosi hienoilta.