Vaikka kukkien ulkonäkö onkin se tärkein asia, niin aina on kiva tietää myös kasvin lajike. 'Brushfield's Yellow' löytyikin Camellia Societyn tietokannasta, jonka tietojen perusteella siitä pääsi löytämään muitakin tietoja. Lajikkeen on jalostanut vuonna 1968 australialainen Keith Brushfield. Kukan muotoa kuvataan anemone-kukkaiseksi, jota käytetään myös pionien lajikkeiden kuvauksissa ja kukka muistuttaakin pienikokoista pionin kukkaa.. Keltainen väri on muuten kamelioissa ilmeisesti edelleenkin melko harvinainen.
Kameliaa ei kunnolla pysty kasvattamaan kotioloissa, mikäli sille ei talvella pysty tarjoamaan viileää ja valoisaa paikkaa. Mökkimme pitäisikin siis olla sille hyvä paikka. Toivottavasti kasvi ei kärsi kasvuolosuhteiden muutoksesta, sillä siinä on pieneen kokoonsa nähden paljon nuppuja.
Nyt kun kevätaurinko pääsee paistamaan todella kirkkaana kuistin ikkunoista sisälle mökkiin, sijoitimme kamelian kauas ikkunoista. Kesällä auringon paistaessa korkeammalta, kuistille ei tule aivan yhtä paljoa suoraa auringon valoa. Silloin kameliankin voi varmaan nostaa sinne.
Kamelia viihtyy runsaassa hajavalossa, mutta voimakasta auringonvaloa kannattaa varoa. Tämänkään kasvin multaa ei saisi päästää rutikuivaksi eikä sitä toisaalta myöskään saa pitää liian märkänä. Kasvi pitää hieman happamasta mullasta. Mullan joukkoon olisi hyvä sekoittaa esimerkiksi alppiruusuille tarkoitettua multaa, mutta en tiedä onko se välttämätöntä. Hyvin hoidettuna, kasvi on todella pitkäikäinen.
Helsingin talvipuutarhassa on muuten edelleen yli satavuotias kamelia, joka kuului aikoinaan Aurora Karamzinille. Karamzin oli merkittävä vaikuttaja Suomessa ja hänen merkityksensä näkyy edelleen mm. monissa pääkaupunkiseudun nimissä kuten Auroran sairaala, Auroran katu, Karamzinin koulu jne. Hänelle kuuluneista kamelioistaan yksi ei kestänyt kuitenkaan talvipuutarha remonttia, vaan kuoli parisen vuotta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti